– Kaikki se, mitä Helsingissä puhutaan, on helsinkiläistä kieltä, sanoo kielentutkija Heini Lehtonen. Kuva: Sirpa Päivinen.
Savolainenkin puhuu helsinkiä, sanoo kielentutkija
Ennen jokin oli vissi juttu, sitten tasan, nyt joissakin piireissä sanotaan wallahi. Helsinkiläinen kieli on jatkuvassa muutoksessa.
Voidaanko edes sanoa, mikä on tyypillistä helsinkiläistä puhetta? Kielentutkija Heini Lehtosen mukaan nykyhelsinkiläisten kieli on monenkirjavaa. Näin todetaan myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tuoreessa artikkelikokoelmassa Helsingissä puhuttavat suomet, jonka yhtenä toimittajana Lehtonen oli.
– Ei ole vain yhtä helsinkiläistä puhetapaa. Kaikki se, mitä Helsingissä puhutaan, on helsinkiläistä kieltä. Savolaismurrekin on kaupunkiin muuttaneiden myötä helsinkiläistä puhetta, Budapestin yliopistossa työskentelevä Lehtonen sanoo.
Kieli saa myös sosiaalisia tulkintoja. Stadin slangia pidetään helsinkiläisyyden ilmentymänä, vaikka läheskään kaikki helsinkiläiset eivät sitä puhu.
– Ihmisen puhe ja muiden käsitykset siitä, miten hän puhuu, ovat kaksi eri asiaa. Yksittäinen henkilö saattaa puhua eri tilanteissa hyvin erilaista kieltä.
Kaupunkilaisten puhe kiinnostaa Heini Lehtosta. Helsinki on pääkaupunkina kerännyt väkeä ja kulttuurivirtauksia muualta Suomesta ja ulkomailta.
Monikielisyys on aina ollut osa helsinkiläistä puhetta. Vaikutteita on saatu ensin ruotsista, venäjästä, jiddišhistä, tataarista, saksasta ja ranskasta, myöhemmin englannista, virosta, somalista ja monesta musta kielestä.
Nuorten puhekieltä höystävät populaarikulttuuri ja internetistä nousevat ilmaukset, kuten OMG, ”Oh my God”. Sanonnat tulevat ja menevät.
– Arabian kielestä tuleva ilmaus wallahi, ”vannon Jumalan nimeen”, on hyvä esimerkki vakiintuneesta ilmaisusta. Nuorten puhekielessä se tarkoittaa lähinnä vahvistusta ”oikeesti”. Sille on syntynyt myös suomenkielinen vastine, ”mä vannon”.
Lehtonen on tutkinut helsinkiläisnuorten puhetta elokuussa hyväksytyssä väitöskirjassaan Tyylitellen – Nuorten kielelliset resurssit ja kielen sosiaalinen indeksisyys monietnisessä Helsingissä. Hän keräsi tutkimusaineistoa kahdessa itähelsinkiläisessä yläkoulussa, joiden oppilaat puhuivat ensikielenään noin 20:ta eri kieltä.
– Lähes syntyperää enemmän nuorten puheeseen vaikuttaa se, mihin ryhmään he katsovat kuuluvansa. Suomenkielinen nuori, joka käyttää somalin sanoja, viettää todennäköisesti aikaansa hiphop-porukoissa maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa, Lehtonen kertoo.
Yksittäiset sanonnat saattavat vaihdella paljonkin eri puolilla Helsinkiä. Tärkeämpänä Lehtonen pitää sitä, miten ihmiset hyödyntävät puheessaan kielellisiä aineksia, joita elämä ja ympäristö ovat heille kerryttäneet. Kielen piirteet saavat vuorovaikutuksessa merkityksiä, jotka herättävät mielikuvia puhujasta.
– Esimerkiksi helsinkiläinen ässä on muodostunut jonkinlaiseksi myytiksi. Sihahtava ässä on liitetty aikojen saatossa tyttökoululaisiin, iskelmätähtiin, pissiksiin ja homomiehiin. Siihen liittyy feminiinisyyttä, urbaanisuutta ja diivailua.
Kielen kautta tapahtuva vuorovaikutus on Lehtosen mukaan tärkein väline, jonka avulla ihmiset rakentavat identiteettiään ja tulkitsevat toisiaan.
– Tutkimalla kieltä ja vuorovaikutusta saadaan kaikkia ihmisiä koskettavaa tietoa sitä, mitä on olla ihminen ja miten ihmisen minuus ja suhde muihin rakentuu.
P.S.
Asun kolmessa maassa, Suomessa, Unkarissa ja Saksassa. Mieheni on saksalainen ja työskentelee Saksassa.
Nautin kielestä ja laulamisesta.
Pelkään, että rasismista tulee julkisessa keskustelussa salonkikelpoinen näkökulma.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolmannen polven stadilainen sjungaa Slangikuorossa
AjankohtaistaSoile Tammisto liittyi kuoroon, koska hän halusi laulaa kielellä, jota käytti nuorena Lauttasaaressa.