Seiniä ja ihmisiä
Itäberliiniläisen Heilig Kreuzin seurakunnan kirkko toi ulkoapäin mieleeni monet tutut 1800-luvun lopulla rakennetut kirkot. Ajatus sen aikakauden kirkkoon tutustumisesta ei innostanut. Sisällä koin yllätyksen. Perinteiset puupenkit oli korvattu mukavilla tuoleilla, kirkkosalia kiersi käytävä suurten metallipylväitten varassa. Katossa näkyi telttakatosta muistuttava rakennelma ja parvien sijaan näin lasiseinäisiin toimistohuoneisiin. Olin ihastuksesta ymmyrkäisenä. Miten kauniisti voikaan yhdistää vanhaa arkkitehtuuria ja nykyajan vaatimuksia vastaavan tilankäytön. Vanha ei peittynyt, mutta kaikesta näki, että tilaa on helppo käyttää monenlaisiin tarkoituksiin.
Vielä enemmän ihastuin, kun pastori Jürgen Quandt kertoi kirkon historiasta. Seurakunnan jäsenmäärä oli vaihdellut vuosikymmenten aikana yli sadasta tuhannesta nykyiseen kuuteen tuhanteen. 1980-luvun alussa seurakunta oli tilanteessa, jossa sen piti vakavasti harkita kirkostaan luopumista. Tultuaan kirkkoherraksi Quandt alkoi kehitellä avoimen kirkon konseptia. Se johti paitsi kirkkorakennuksen uudelleenmuotoiluun, myös kokonaan uuteen tapaan elää seurakuntana.
Nykyisin kirkon tiloissa on lukuisia toimistoja ja kokoustiloja — kaikissa lasiseinät avoimuuden periaatteen mukaisesti. Siellä toteutuu suuri osa seurakunnan toiminnasta, mutta ennen kaikkea kirkko on avoin kaikille alueen ihmisille. Erityisen tunnettu seurakunta on kodittomien parissa tekemästään työstä.
Kaiken kaikkiaan tuo avoin kirkko herätti minussa jonkinlaista surua ja kaihoa. Miten jäykkä ja kangistunut onkaan oman kirkkomme ja sen seurakuntien tapa hahmottaa seurakunnan elämää! Liian usein huolehdimme enemmän seinistä ja organisaatiosta kuin toiminnan elävyydestä. Liian usein arkkitehtien ideat voittavat käytännöllisyyden ja mielekkyyden. Pitääkö mennä pohjamutia myöten? Voisimmeko jo nyt löytää jotain siitä yhteisöllisyydestä ja palvelumielestä, johon monet Keski-Euroopan seurakunnat ovat olleet pakotettuja jo vuosikymmeniä sitten?
Kirkko voi olla avoin sekä rakennuksena että yhteisönä. Meitä kutsutaan muutokseen ja ennakkoluulottomuuteen, ajattelemaan enemmän ihmisiä kuin seiniä.
Jaa tämä artikkeli: