Seurakuntatyossa jaksetaan pitkään
Seurakuntien työntekijät jatkavat työelämässä melko pitkään, keskimäärin 63-vuotiaiksi asti.
— Varsinkin monelle iäkkäälle työntekijälle seurakuntatyö on kutsumustyö, jossa viihdytään kauan. Kun työ motivoi, niin jaksaa, toiminnanjohtaja Ritva Rasila Kirkon alojen ammattijärjestö SVTL:sta summaa.
Yhteiskunnallinen keskustelu sopivasta eläkeiästä on ajankohtainen kirkossakin ja painetta on kahteen suuntaan. Seurakunnissa on töissä paljon suurten ikäluokkien edustajia, jotka pidettäisiin mieluusti talossa vähän pidempäänkin, sillä varsinkin pienillä seurakunnilla on ollut vaikeuksia löytää uusia työntekijöitä. Toisaalta kaikki eivät nytkään jaksa työssään vanhuuseläkeikään asti ja esimerkiksi uupuminen vie työntekijöitä työkyvyttömyyseläkkeelle.
— Jos eläkeikää nostetaan, se lisää varmasti työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrää, Rasila uskoo.
Sopiva eläkeikä monen asian summa
Vantaan seurakuntien henkilöstöpäällikön Arja Oksasen mukaan nykyinen eläkejärjestelmä on joustava ja periaatteessa töitä voi paiskia seurakunnassa vaikka 68-vuotiaaksi. Pisimpään jatkavat henkisen työn tekijät kuten papit ja diakonit, kun taas esimerkiksi keittiöhenkilökuntaa ja kiinteistöpuolen työntekijöitä eläkepäivät kutsuvat yleensä jo aiemmin.
— Toisaalta jotkut papit jatkavat töitä eläkkeelle päästyäänkin. Eiväthän pappisoikeudet katoa mihinkään, vaikka jäisikin eläkkeelle, Oksanen muistuttaa.
Se milloin eläkkeelle lopulta jäädään, on monen tekijän summa. Moni miettii nykyistä työtilannettaan ja puolison tilannetta, joillakin päätökseen voivat vaikuttaa myös omat, apua tarvitsevat vanhemmat tai lastenlapset. Varsinkin pienituloisimmat, kuten lastenohjaajat, miettivät myös sitä, olisiko kannattavaa kerryttää eläkettä vielä muutama vuosi.
— Viimeiset vuodet työelämässä ovat tuottoisimmat, Oksanen sanoo.
Työ ja vapaa-aika sekoittuvat
Kun hallitus kaavaili vanhuuseläkeiän alarajan nostamista, STTK:n alaisuudessa toimiva Kirkon alojen ammattijärjestö SVTL oli periaatteessa sitä vastaan. Toiminnanjohtaja Ritva Rasilan mukaan tämä perustui kuitenkin lähinnä tapaan, jolla asiaa vietiin eteenpäin palkansaajajärjestöjä kuulematta. Eläkeiän korotus olisi myös ollut ristiriidassa todellisuuden kanssa, sillä jo nyt monella on vaikeuksia jaksaa työelämässä.
— Nyt pitäisi keskittyä työntekijöiden henkiseen jaksamiseen ja iäkkäiden työntekijöiden johtamiseen, Rasila kertoo.
Työkyvyttömyyseläkkeelle vievät Vantaan seurakunnissakin paitsi fyysiset vaivat, kuten tuki- ja liikuntaelinsairaudet, niin yhä useammin myös henkinen uupuminen. Usein ne kulkevat käsi kädessä.
— Henkisen ja hengellisen työn tekijöillä työ ja vapaa-aika usein sekoittuvat, henkilöstöpäällikkö Arja Oksanen selittää.
Hulinan keskeltä eläkkeelle
Lastenohjaaja Anna-Leena Viljamaa viettää iltapäivää Myyrmäen kirkolla kollegansa ja noin kahdenkymmenen eka- ja tokaluokkalaisen kanssa. Vuoden kuluttua hän saattaa olla jo aivan erilaisissa maisemissa. Viljamaa jää eläkkeelle 1.1.2010 ja suunnittelee muuttoa entiselle kotiseudulleen Kalajoelle.
Viljamaa on ollut Vantaankosken seurakunnan palveluksessa 25 vuotta. Hän kokee olevansa valmis jäämään eläkkeelle, onhan työ lasten kanssa aikamoista hulinaa. Kollegoiden kanssa on joskus vitsailtu, että voi kun olisi äänettömiä lapsia.
— On korkea aika tehdä tilaa nuoremmille, Viljamaa tuumii.
Kun Viljamaa 25 vuotta sitten tuli seurakuntaan töihin, hän ajatteli sen olevan väliaikainen ratkaisu. Aikaisemmin hän oli työskennellyt pankkialalla.
— Kai olen jotenkin jumittunut, olen asunut Vantaalla niin pitkään.
Lähes koko uransa ajan Viljamaa on ollut osa-aikainen työntekijä, täysipäiväisenä hän ehti olla vain viisi vuotta. Monta kesää hän on viettänyt lomautettuna. Nyt tämä kostautuu pienenä eläkkeenä.
— Ei sitä nuorena ajattele, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, hän huokaa.
Eläkepäiviä Viljamaa ei ole vielä paljoa suunnitellut. Aluksi hän tahtoo omaa aikaa, mutta toivoo voivansa olla paljon myös lastenlastensa kanssa. Täysipäiväiseksi mummoksi hän ei ole lupautunut.
— Olen joskus jopa sanonut, että yksi kerrallaan yökylään, Viljamaa sanoo nauraen.
Jaa tämä artikkeli: