Seurakuntien auttamistyölle yhteinen strategia
Kaupunkiin verrattuna Vantaan seurakuntien resurssit ovat pienet, mutta auttamistyössä seurakunnat ovat vahva toimija. Seurakunnilla on noin 40 diakoniatyöntekijää ja nelisensataa vapaaehtoista.
Eri puolilla Vantaata diakoniatyön toimintatavat kuitenkin vaihtelevat ja esimerkiksi avustuskäytännöissä on eroja, koska paikalliset seurakunnat ovat itsenäisiä. Kahden vuoden työn tuloksena on nyt saatu aikaan koko Vantaan yhteinen diakoniastrategia, jonka toivotaan tehostavan diakoniatyötä.
— Strategiaa ryhdyttiin laatimaan, kun diakoniatyön keskeinen yhteistyökumppani kaupungin sosiaalitoimi siirtyi aluemallista keskitettyyn organisaatioon. Jos haluamme toimia vantaalaisten parhaaksi, myös meidän on pystyttävä luomaan yhteisiä linjauksia ja neuvottelemaan kaupungin kanssa asioista keskitetysti, taustoittaa yhteisen seurakuntatyön johtaja Pontus Salmi.
Strategia syntyi diakoniatyöntekijöiden yhteistyönä. Enemmistö piti yhteisiä linjauksia tärkeinä. Samalla haluttiin kuitenkin pitää kiinni siitä, että yhdessä sovittuja periaatteita voidaan soveltaa alueellisesti.
— Eri alueet ovat erilaisia ja niillä asuu erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä eli tiettyä paikallista vapautta tarvitaan, muistuttaa Korson seurakunnan vastaava diakoniatyöntekijä Sirkka Väätäinen.
Kohti vantaalaista mallia
Pontus Salmen mukaan yhteinen strategia on tarpeen myös työn rajaamiseksi. Avun tarvetta on paljon enemmän kuin mahdollisuuksia vastata siihen. Siksi on sovittava yhdessä myös siitä, mihin työllä pyritään. Muuten osa asiakkaista jää kohtaamatta, toiset saavat liiankin perusteellista palvelua ja työntekijät uupuvat.
— Seurakuntien talous kiristyy ja työvoimaa ei tule lisää. Samaan aikaan diakonian haasteet eivät vähene, vaan päinvastoin. On mielenterveysongelmia ja päihdeongelmia ja usein monenlaista muuta. Vantaan vanhusväestö kasvaa. Ja nyt myös taloudellinen taantuma on tuonut uusia asiakkaita: lomautettuja ja työttömiä, perheitä, joilla on taloudellisia vaikeuksia velkojen takia, luettelee Väätäinen.
Diakoniatyö voi jonkin verran auttaa taloudellisestikin, mutta keskeisempää on se, että joku kuuntelee, ottaa ihmisen elämäntilanteen tosissaan ja neuvoo eteenpäin esimerkiksi velkaneuvontaan.
— Diakoniatyön vahvuus sosiaalitoimeen verrattuna on joustavuus. Siksi on tärkeää, että uudessa diakoniastrategiassa pidetään kiinni avopäivystyksistä. Toisin kuin Espoossa ja Helsingissä, Vantaalla diakoniatyöntekijän juttusille pääsee myös muuten kuin varaamalla ajan etukäteen, korostaa Väätäinen.
Väätäisen mukaan pelkkään ajanvaraukseen siirtyminen rajaisi avun ulkopuolelle niitä ihmisiä, jotka eivät pysty elämään kalenterin mukaan ja joilla ei ole esimerkiksi puhelinta.
Diakoniastrategiassa on sovittu siitä, että uusi asiakas tavataan viimeistään viikon kuluttua yhteydenotosta. Avustusperiaatteiden yhtenäistämistä varten perustetaan erillinen projektityöryhmä.
Autetaan ja kannustetaan auttamaan
Perinteisen henkilökohtaisen työn rinnalle diakoniastrategiassa nostetaan yhteisöllinen työ. Tästä hyviä, jo olemassa olevia esimerkkejä, ovat Pontus Salmen mukaan Länsimäen diakoniakirkko, yhteistoiminta Vantaan Ruoka-avun kanssa ja eri seurakunnissa olevat matalan kynnyksen kahvilat ja tilaisuudet.
— Muualla Euroopassa, jossa kirkoilla ei ole rahaa, yhteisöllinen työ on ainoa tapa toimia. Kärjistettynä yhteisötyön idea on, että ihmisiä tuetaan auttamaan itse itseään ja toinen toisiaan, sanoo Salmi.
Sirkka Väätäisen mukaan Korson seurakunnassa yhteisötyötä on tehty jo pitkään Katulähetyksen kanssa. Monelle diakoniatyön asiakkaalle rahapulaa suurempi ongelma on yksinäisyys ja tekemisen puute.
— Katulähetyksen kautta on mahdollisuus tulla avun saajasta auttajaksi, hän tuumii.
Diakoniastrategiassa korostetaan vapaaehtoistyön arvoa ja uusia kanavia vapaaehtoiseksi pääsemiseksi. Esimerkkinä tästä on Suurella sydämellä -verkkosivut.
Koska ihmiset ovat kiireisiä, pitää olla mahdollisuuksia myös lyhytaikaiseen auttamiseen. Myös avun tuotteistaminen tiettyyn kohteeseen on tätä päivää. Esimerkiksi parissa vantaalaisseurakunnassa on toteutettu hanke, jossa kerättiin joululahjoja alueen vähävaraisille lapsille.
Diakoniastrategiassa muistetaan myös, että kaikista ihmisistä ei tule vapaaehtoistyöntekijöitä.
— Jo se, että tukee kirkon työtä maksamalla kirkollisveronsa, on eettinen valinta, painottaa Salmi.
Jaa tämä artikkeli: