Iloisten kelttien rakastaja. – Olin Liisa, joka epäuskoisena käveli Ihmemaahan. Pyhiinvaeltaja katselee kaikkea hiljaisuuden ja hitauden hengessä ja tallentaa sydämeensä sen, mikä puhuttelee. Jumalan arki-ilmoitus jatkuu, vakuuttaa Liisa Seppänen. Kuva: Sirpa Päivinen
Seurustelee kelttien kanssa
Heikossa hapessa oleva ja hengellistä puutostautia poteva voi virvoittua mutkattoman maanläheisestä kelttikristillisyydestä.
Lammas, savu ja multa tuoksuvat kelttien alkuvoimaisissa ja luonnonläheisissä rukouksissa. He näkivät Jumalan olevan läsnä kaikkialla luomakunnassa, niin luonnon voimissa ja kauneudessa kuin kanssaihmisissä ja arjen ilmiöissä.
– Keltit rakastivat runoutta, musiikkia ja kuvataiteita. Pyhä ja maallinen kietoutuivat toisiinsa. Naiset ja miehet olivat verrattain tasa-arvoisia, he saattoivat olla ”anam caroja” eli sielunystäviä, Liisa Seppänen selvittää.
Muinaisten sielunveljien ja -sisarten spiritualiteetti inspiroi Seppästä niin paljon, että hän lähti sapattivuodeksi Britanniaan ja Irlantiin. Holy Island -saarella asuva kirjailijapastori David Adam antoi pyhiinvaeltajalle neuvon.
– Liisa, pidä silmäsi auki! Vanhat kelttiläiset sanoivat, että joka ei löydä Jumalaa Luonnon Kirjasta, ei löydä häntä mistään muustakaan kirjasta. Nauti kävelemisestä niin kuin pyhä Aidan ja muista pysähdellä.
Hämärän rajamailla pitkään töitä paiskinut Liisa Seppänen toimi Helsingin hiippakuntasihteerinä ja Heponiemen Hiljaisuuden keskuksen pappina.
Avioeron ja lasten aikuistumisen jälkeen hän oli valmis hengelliseen seikkailuun. Rahoittaakseen reissunsa Seppänen myi autonsa ja kirjansa. Työpaikasta ja kännykästä luopumisen jälkeen olo oli ihmeen kevyt.
– Kun tuttava tuli Helsingin kadulla vastaan, se tuntui lahjalta, koska kännykän pirinä ei enää tuonut kontakteja korviini. Sain ensi aavistuksen ilosta, vapaudesta ja läsnäolosta.
– Levoton en tuntemattoman tulevaisuuden suhteen ollut. Kaltaiseni ihminen tulee levottomaksi, jos on liian pitkään aloillaan, sanoo Seppänen.
Keltitkin etsivät uusia polkuja ja purjehtivat outoja ulapoita. Aika ajoin he hylkäsivät turvalliset ympyrät harjoittaakseen vaeltamista Kristuksen tähden ja oppiakseen elämään hänen varassaan.
Pyhimykset seuralaisinaan Liisa Seppänen vaelsi pyhästä paikasta ja hengellisestä yhteisöstä toiseen. Legendojen synnyinseuduilla luetuissa pyhimystarinoissa puhalteli lempeä Hengen tuuli.
Läheisimmiksi muodostuivat kelttiläisen kultakauden (400–700 jKr.) pyhimykset. Heidän kanssaan löytyi hämmästyttävän paljon yhteisiä kokemuksia – matkakumppanuus yli ajan rajan.
– He elivät Kristuksen inspiroimaa rohkeaa elämää. Sitä minäkin ikävöin. Kristittyinä olemme samaa porukkaa vuosisadasta riippumatta. Tuoretta innoitusta voi hakea ennen meitä kulkeneilta kristityiltä.
– Minulle rakkain pyhimys on Cuthbert, jonka elämässä ongelma eri suuntiin vetäneistä kutsumuksista ei koskaan ratkennut. Hän ei ollut onnellinen vain yhdessä paikassa. Tunnistan hänessä omaa kipuani.
– Hilda, Whitbyn luostarin johtajatar, on toinen kiehtova hahmo. Hänestä oli hauskaa tunnistaa toisissa piileviä lahjoja ja rohkaista niitä esiin. Voi, miten virkistävää heidän riskinottokykynsä ja luottamuksensa olisi seurakunnissamme, Seppänen pohtii.
Kotiin palatessa hänellä oli tuliaisena teos Kelttiläisillä poluilla. Kohtaamisia pyhimysten kanssa (Kirjapaja 2008). Se on viime vuosien verevimpiä hengellisiä matkakirjoja.
Toimittaessaan kelttimessun Vuosaaren kulttuurikeskus Sofiassa helmikuussa Liisa Seppänen käytti Pyhän Patrickin rukouksia. 400-luvulla eläneen Irlannin suojeluspyhimyksen rukouksissa on voimakkaita fyysisiä kuvia siitä, kuinka Korkeimman läsnäolo ympäröi rukoilijan kaikissa tilanteissa.
”Kristus kanssani, Kristus sisälläni, Kristus takanani, Kristus edessäni, Kristus rinnallani, Kristus voittajanani, Kristus lohduttajanani ja vahvistajanani, Kristus levossa, Kristus vaarassa, Kristus kaikkien rakkaitteni sydämissä, Kristus ystävän ja vieraan suussa...”
Patrick kidnapattiin 16-vuotiaana Skotlannista Irlantiin orjaksi. Yksinäinen lammaspaimen pelkäsi susia ja paleli talvisin. Pakon sanelema kuusivuotinen hiljaisuuden retriitti tuotti kääntymisen kristityksi.
– Nykyihminen, joka ahdistuu joutuessaan kännyköineen tilapäisesti heikolle kentälle, ei osaa edes kuvitella, mitä merkitsisi yhteyksien katkeaminen toisiin ihmisiin.
– Patrickin lohduton tyhjyys alkoi täyttyä Jumalan läsnäololla. Ennen etäisestä Jumalasta tuli läheinen ystävä, Seppänen kuvaa sielunveljensä vaiheita, jotka muistuttavat hänenkin hengellistä matkaansa.
Mikkelin hiippakuntasihteerillä on taas kännykkä ja kiireinen työ, mutta hän kyselee yhä kelttikumppaniensa kanssa samoja kysymyksiä.
Mitä Jumala mahtaa juuri nyt puhua minulle tavallisen arjen keskellä eteeni tulevissa ihmisissä, kohtaamisissa ja kokemuksissa, luonnossa ja sanassaan?
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kelttiläisten rukousten Jumala tulee vastaan luonnossa – Kuuntele karheita rukouksia ääneen luettuina
HengellisyysKonkreettiset ja arkiset kelttiläiset rukoukset voivat niitä suomentaneen Liisa Seppäsen mielestä tuoda tuoretta innostusta hengelliseen elämään. Nyt voit kuunnella tunnelmallisia kelttirukouksia Kirkko ja kaupungin sivulla.