Kelttiläisten rukousten Jumala tulee vastaan luonnossa – Kuuntele karheita rukouksia ääneen luettuina
Konkreettiset ja arkiset kelttiläiset rukoukset voivat niitä suomentaneen Liisa Seppäsen mielestä tuoda tuoretta innostusta hengelliseen elämään. Nyt voit kuunnella tunnelmallisia kelttirukouksia Kirkko ja kaupungin sivulla.
”Olkoon käsilläsi aina jotain tekemistä”, toivotetaan vanhassa kelttiläisessä rukouksessa.
Rukouksen suomentanut pappi ja kirjailija Liisa Seppänen kertoo, että häntä viehättää kelttiläisissä rukouksissa niiden karheus ja konkreettisuus.
– Niissä rukoilija ei esittele ajatuksiaan Jumalasta tai tutki omia tunteitaan. Hän on toiminnan ihminen, jolla on kädet mullassa tai taikinassa ja aistit auki. Jumala on mukana arkisessa ja tulee vastaan kaikissa ihmisissä ja luonnon ilmiöissä, Seppänen luonnehtii.
Tänä keväänä ilmestyneen Maa jalkojeni alla -kirjan rukouksista suurimman osan Seppänen löysi Carmina Gadelica -teoksesta, johon on koottu suullista rukousperinnettä 1800-luvun Skotlannista. Niissä kuuluu kaikuja paljon vanhemmasta kerrostumasta, 400–700-luvuille ajoittuneesta kelttiläisen kristillisyyden kultakaudesta.
Aurinko ristin päällä
Brittein saarilla vallitsi tuolloin omaleimainen kristillinen kulttuuri, jonka hengellisen elämän keskuksia olivat vaatimattomat luostariyhteisöt. Mitään varsinaisia omia opinkappaleita kelttiläisillä kristityillä ei ollut, vaan he kuuluivat samaan katoliseen kirkkoon kuin muutkin kristityt.
Uskonnon harjoittamiseen kyllä sulautui joitakin piirteitä alueella eläneiden kelttikansojen vanhoista uskomuksista ja elämäntavasta. Muinaiset keltit olivat esimerkiksi palvoneet auringonjumalaa.
Legenda kertoo, että kun keltit sitten omaksuivat kristinuskon, pyhä Patrick, joka vakiinnutti kristinuskon Irlantiin, piirsi auringon ristin päälle. Valo ja aurinko ovatkin Seppäsen mukaan vahvoja teemoja kelttiläisissä teksteissä. Tunnusomaista on myös syvä yhteys luontoon.
Toiveiden tynnyri
Viime vuosikymmeninä kelttiläisestä kristillisyydestä on innostuttu myös Suomessa.
– Joskus tuntuu siltä, että kelttiläinen kristillisyys on meille toiveiden tynnyri, johon voi sijoittaa niin uupumuksensa kuin unelmansa, Seppänen arvioi.
Hän muistuttaa, että menneisyydestä ei voi tehdä replikaa – siksi ajatus esimerkiksi kelttiläisten messujen järjestämisestä tuntuu yhtä hassulta kuin tuntuisi yritys järjestää ”alkuseurakunnan messuja”. Mutta vaikka menneisyyttä ei voi kopioida, siitä voi Seppäsen mukaan oppia jotakin ja myös löytää tuoretta innostusta omaan hengelliseen elämään.
Britanniassa on nykyisin useita yhteisöjä, joiden toiminta pohjautuu kelttiläiseen kristillisyyteen. Tunnetuin niistä on Ionan yhteisö Skotlannissa. Seppänen itse vietti puolet sapattivuodestaan 2005 Northumbria Communityssä, jossa hän osallistui rukoukseen, työhön, opiskeluun ja vieraiden palvelemiseen.
Hän on myös järjestänyt pyhiinvaelluksia Holy Islandin saarelle Englannin koillisrannikolla. Viimeksi hän vieraili Walesin pyhillä paikoilla. Siellä historia näkyy esimerkiksi kivisissä kelttiristeissä, joita on säilynyt yli neljäsataa.
– Tuntui järisyttävältä kuljettaa sormea kiveen hakatussa tekstissä, joka oli uskontunnustus latinaksi – sama kuin tänään, Seppänen kertoo.
Liisa Seppäsen kirjoja: Kelttiläisillä poluilla (Kirjapaja 2008), Sadetta ja siunauksia (Kirjapaja 2017) ja Maa jalkojeni alla (Kirjapaja 2018).
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hyvää pyhää: Ihmettele lapsen lailla
HengellisyysJeesuksella oli vielä jäljellä kaikkea elämää ihmettelevä katse, vaikka hän oli tietoinen kärsimyksestä ja elämän hauraudesta.
