Siilin polku
Kotipihan pergolan ja silmua paisuttavan villiviinin vieressä asuu siili. Mutta miten lämmin pitää illan olla, ennen kuin se tuo rouvansa virpiangervon vihreätäpläisten oksien alta särkyneensydämen rehevän pehkon ohi kurjenpolven tiheän katon alle?
Tämä herra siili kävelee jo kuudetta kesää pihamaalla kuin omallaan. Hän ei vilkuile sivuilleen kysellen askelilleen lupaa, vaan tulee, milloin on sen aika, ja menee taas menojaan, omaan tahtiinsa. Jos häntä kiinnostaa pysähtyä ukonhatun tai tyräkin ääreen, hän tekee sen kiireettä ja illan kosteudesta nautiskellen.
Herra siilin tie ei kulje joka kerta samasta kohtaa. Väliin hän kiertää omenapuun etelä-, väliin pohjoispuolelta. Joskus hän astuu kivettyä polkua pitkin, joskus ylipitkäksi venähtäneen nurmikon sekaan. Hänen askelensa on määrätietoinen ja vakaa, vaikka päämääränä näyttää olevan pelkkä tienpäällä viipyileminen.
Oma tieni on rutiinien tallaama ura. Hyvä jos näen sen pohjalta ensimmäistäkään vaihtoehtoa. Se ei kutsu viipymään, vaan yrittää jouduttaa mahdollisimman pian perille, ikään kuin valmis olisi keskentekoista parempi.
Herra siili, opeta minua! Pane minut piikilläsi seinää vasten, että päättäisin, mitä lopulta haluan.
Mikä minulle tekee hyvää? Mikä tekee hyvää minun rakkailleni? Mikä estää minua elämästä niin, että minä ja rakkaani voisimme paremmin?
Jaa tämä artikkeli: