Silmä silmästä ja hammas hampaasta

Leif GW Persson: Matkan pää. Otava 2011.

• 26.10.2011 10:52
• Hannu Kylkisalo

Ruotsalainen Leif GW Persson on pitänyt jo useamman vuoden ajan suosituimman ruotsalaisdekkaristin valtikkaa hallussaan, eikä suotta. Kriminologian professori Persson tietää, mistä kirjoittaa, ja jälki on laadukasta, on sitten aiheena Olof Palmen murha tai kuten tässä uusimmassa kirjassa menneisyydessä tapahtunut pikkutytön seksuaalimurha.

Kirjan ruotsinkielinen alkuperäisnimi (Den döende detektiven) paljastaa jo jotain oleellista, mitä Perssonin dekkarissa tuleman pitää. 67-vuotias entinen poliisipäällikkö Lars Johansson saa kirjan alussa aivoinfarktin, ja yksi kirjan jännitysmomenteista on, säilyykö komisario tutkinnastaan hengissä. Sattuma astuu sairasvuoteelle, ja Johansson saa vielä yhden tilaisuuden lähteä tekemään rakastamaansa rikostutkintaa. Iranilaistaustainen pikkutyttö on surmattu 1980-luvulla, ja Johanssonia hoitava naislääkäri on saanut edesmenneeltä pappi-isältään vihjeen surmaajasta.

Leif GW Persson luo tiiliskiviromaanissaan jännitystä tavattoman loogisesti ja uskottavasti. Henkilöiden luonnehdinta on psykologisesti tarkkanäköistä ja terävää.

Hyvä rikosromaani on aina enemmän kuin lajityyppinsä stereotyyppi, ja Matkan pää on hyvinkin parasta laatua olevaa kirjallisuutta. Perssonin viittaukset esimerkiksi sveitsiläisen Friedrich Dürrenmattin rikoskirjallisuuteen eivät ole sattumaa. Perssonin Matkan pää on rikosromaanin sielunmessu, eräänlainen ruotsalainen Requiem.