Kirkkoon arabiaksi. Pastori Ramez Ansara palvelee pääkaupunkiseudun arabiankielisiä asukkaita myös käytännön asioissa, kuten työ- ja opiskelupaikkojen etsinnässä ja viranomaiskontakteissa.
Siltoja, ei muureja
Pastori Ramez Ansara luotsaa pääkaupunkiseudun seurakuntien arabiankielistä työtä. Samalla hän puhuu Lähi-idän rauhan puolesta.
Pappi, tulkki, kaupunkiopas, kulttuurisihteeri, ammatinvalinnanohjaaja, psykologi, sosiaalityöntekijä ja muutama muukin ammattinimike vilahtaa mielessä, kun pääkaupunkiseudun seurakuntien arabiankielisen työn pastori Ramez Ansara kertoo päivittäisistä työtehtävistään.
– Maahanmuuttajaseurakunnan pastorina toimiminen on huomattavasti laaja-alaisempaa kuin tavallisen seurakuntapastorin työ. Hengellisen ulottuvuuden lisäksi työni sisältää paljon käytännön opastusta suomalaiseen yhteiskunta ja kulttuuriin.
Työnsä ohessa Ansara toimii aktiivisesti alkuperäisen kotimaansa kristittyjen puolestapuhjana ja haluaa muistuttaa suomalaisia kristittyjä siitä, että osa palestiinalaisista on heidän uskonveljiään ja -sisariaan.
Pastori ymmärtää hyvin seurakuntalaistensa kysymyksiä, sillä hän on itsekin asunut Suomessa vasta pari vuotta. Palestiinalainen Ansara on syntyisin Jerusalemista. Hän kasvoi Ramallahissa Länsirannalla, opiskeli kuusi vuotta teologiaa Makumiran yliopistossa Tansaniassa ja palasi Ramallahiin luterilaisen seurakunnan pastoriksi.
Ramallahissa hän tapasi myös suomalaisen vaimonsa. Perhe muutti Helsinkiin rauhallisempien elinolojen perässä.
Arabiankielistä jumalanpalvelusta vietetään joka sunnuntai Herttoniemenrannan kappelissa. Lisäksi pidetään arabiankielistä raamattupiiriä ja järjestetään leirejä. Helsingistä toiminta on laajenemassa Espooseen ja Vantaalle. Pääkaupunkiseudun asukkaista runsaat 5 000 on arabiankielisiä.
Noin 160 vakiokävijän joukossa on muun muassa irakilaisia, libanonilaisia, syyrialaisia, egyptiläisiä ja palestiinalaisia. Suurin osa on ortodokseja tai katolilaisia.
– Toiminta on avointa kaikille alueen arabiankielisille kansallisuuteen ja uskontoon katsomatta, vaikka sitä järjestää luterilainen seurakunta. Pyrin tekemään jumalanpalveluksista kaikille kotoisia arabialaisen musiikin ja eri kirkkokunnilta lainattujen rukousten avulla, Ansara kertoo.
Pastori neuvoo pääkaupunkiseudun arabiankielisiä asukkaita viranomaiskontakteissa, opiskelu- ja työpaikkojen etsinnässä ja harrastusten löytämisessä.
– Haluan auttaa ihmisiä sopeutumaan ja luomaan kontakteja sekä suomalaisiin että toisiin arabiankielisiin. Seurakunta toimii monelle suvun korvikkeena, kun oma suku on kaukana.
Suuri osa Suomen noin 11 500 arabiankielisestä asukkaasta on Ansaran mukaan vähävaraisia ja huonosti koulutettuja, joten työllistyminen ja toimeentulo on monella heikkoa. Kuilun poistamisessa tarvitaan hänestä sekä maahanmuuttajien että yhteiskunnan panosta ja keskinäisen ymmärryksen lisäämistä.
– Kotouttamisjärjestelmää tulisi kehittää siten, että se kannustaisi nykyistä paremmin maahanmuuttajia löytämään paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Työnsä ohessa Ansara toimii aktiivisesti alkuperäisen kotimaansa kristittyjen puolestapuhujana. Hän on yksi keskeisistä kokoonkutsujista Suomen Kairos-ryhmässä, joka pyrkii antamaan äänen palestiinalaiskristityille sekä edistämään rauhaa Israelin ja palestiinalaisten välillä. Suomen ryhmä tuo esille Kairos Palestiina -ryhmän vuonna 2009 julkaisemaa Totuuden hetki -dokumenttia.
– Se on tärkeä keskustelunavaus vaikeuksien keskellä eläviltä palestiinalaiskristityiltä. Moni länsimainen kristitty katsoo Lähi-idän tilannetta ja lukee Raamattua israelilaisten näkökulmasta. Harva tietää, mitä palestiinalaisten arki todellisuudessa on.
Ansaran mukaan palestiinalaisten seurakuntien toimintaa vaikeuttavat tällä hetkellä eniten eläminen miehityksen keskellä, heikentyvä taloustilanne sekä maastamuutto.
– Monin paikoin seurakuntalaiset ovat jääneet kahden puolen Israelin rakentamaa, Länsirannan eristävää muuria. Se hankaloittaa seurakuntien elämää.
Muurien sijasta Ansara haluaa rakentaa siltoja. Hänen mukaansa osapuolten olisi opittava kuuntelemaan toisiaan ja nähtävä, ettei konfliktia ratkaista vain vaatimalla omia oikeuksia.
– On hyödytöntä vertailla, kuka on kärsinyt eniten. Molemmilla puolilla on kärsitty riittämiin.
Ansara näkee muun muassa Länsirannan israelilaissiirtokunnat vahingollisina rauhan kannalta, sillä hänen kokemuksensa mukaan ne aiheuttavat osapuolten eristäytymistä ja vihaa. Suomessa Kirkon Ulkomaanavun Alkuperämaa-kampanja on herättänyt keskustelua siitä, pitäisikö siirtokunnista tuodut, israelilaisina myytävät tuotteet merkitä.
– Mielestäni kyllä, sillä ne ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia. Sen sijaan israelilaisten tuotteiden boikottia en kannata.
Ansara uskoo, että paras tie rauhaan on saattaa konfliktin osapuolet elämään normaalia arkea rinnakkain. Toisin kuin useimmat maanmiehensä Ansara kannattaa yhden valtion mallia.
– Uskon, että valtaosa palestiinalaisista ja israelilaisista haluaa rauhaa. Tilanteen normalisoiminen vaatii tahtoa ja on hidas prosessi, mutta se on aloitettava nyt.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Harras hetki: Syyriasta sotaa paennut kymmenvuotias Liza rukoilee turvaa joka ilta
HengellisyysSuomessa moni asia on eri tavalla kuin Syyriassa, mutta täälläkin Liza Alsedirin huoneen seinällä on tädiltä saatu pyhä kuva ja täälläkin hän käy kirkossa.