Simeonin silmät
Ensi sunnuntai on kynttilänpäivä. Sen aihe on Kristus, Jumalan kirkkauden säteily. Päivän raamatuntekstit ovat 2. Moos. 33:18–23, 1. Tim. 6:13–16 ja Luuk. 2:22–33.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Luuk. 2:30–32
Mitä sinä näet kohdatessasi uuden ihmisen? Minkälaisen vaikutuksen kohtaaminen tekee sinuun? Hetkeen vaikuttaa, mitä ihmisestä on kerrottu ja minkälainen mielikuva hänestä on syntynyt.
Simeonin ja Jeesuksen kohtaaminen on hetki Jerusalemin temppelin luona. Vanha Simeon ottaa Jeesus-lapsen syliinsä ja katsoo häntä. Simeonista kerrotaan, että Pyhä Henki oli hänen yllään ja hän odotti Israelin lohdutusta. Tässä Joosefin ja Marian lapsessa hän näkee pelastuksen, valon ja kirkkauden. Mitä tuossa katseiden kohtaamisessa tapahtui? Miksi Simeon vakuuttui?
Vuorisaarnassa on erikoinen Jeesuksen sana: ”Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu.” Kynttilänpäivän evankeliumin kuvauksesta päätellen Simeonilla oli terveet silmät. Hän ”valaistui” Jeesuksen kohtaamisesta, tuli osalliseksi kirkkaudesta ja lohdutuksesta.
Heprealaiskirjeessä sanotaan uskosta, että se on ”sen todellisuutta mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä”. Usko on kykyä nähdä näkyvän keskellä Jumalan, näkymättömän läsnäolo. Tällainen usko ja kyky Simeonilla oli. Hän näki Jeesuksessa profeettojen lupausten täyttymisen ja koki hänessä lohdutuksen.
Kynttilänpäivän evankeliumi kutsuu katsomaan Jeesus-lasta. Tämän lapsen katseessa on kirkkaus, joka voi antaa kyvyn nähdä Jumalan ihmeitä.
Jaa tämä artikkeli: