Sinisilmäisesti pakkopalautuksista
Perheasiain neuvottelukeskusten johtajat ovat sitä mieltä, että kaikki turvapaikanhakijat ovat traumatisoituneita ja aitoja turvapaikanhakijoita (K&k 27.4.). Eli tarvitsevat turvapaikan tai oleskeluluvan.
Tosiasiat kertovat muuta. Tulijoissa on myös sotilas- ja vankikarkureita, rikollisia, terroristeja ja onnenonkijoita. Ilmainen ja parempi elämä on suuri vetovoimatekijä.
Se, että henkilö ei saa oleskelulupaa monen valituksen jälkeenkään, osoittaa, että kaikki eivät ole oikeutettuja jäämään Suomeen. Ja meillä on jo nyt liiankin antelias lupakäytäntö.
Jos meillä olisi järjestelmä, jossa kenenkään ei tarvitsisi lähteä maasta, vaikka oleskeluluvan vaatimukset eivät täyty, meillä olisi nopeasti 100 000 tulijaa vuodessa ja perheet vielä päälle. Ymmärtävätkö kirjoittajat, mitä heidän vaatimuksensa tarkoittavat? Minne majoittaisimme kaikki nämä ihmiset ja mitä se maksaisi? Miten mahtaisi yhteiskuntarauhalle käydä?
Onko näillä vaatimuksilla tarkoitus tyhjentää kirkosta ne henkilöt, jotka suhtautuvat kriittisesti kirkon toimiin. Luottamus kirkkoon on monen kohdalla hyvin olematon.
Kirkon pitää kunnioittaa Suomen lakeja ja ottaa huomioon myös yleinen mielipide. Kun oikeuslaitokset ovat tehneet päätöksensä ja se on lainvoimainen, kirkolla ei ole oikeutta nousta sitä vastaan. Eikä oikeutta piilotella käännytyspäätöksen saaneita.
Oleskelulupa pitää myöntää vain niille, jotka täyttävät lain edellyttämät vaatimukset.
Esko Riikonen
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: