Saa repsottaa.
Sisustajan koti-ikävä
Mistä kertoo se, että tavallisen marketin lehtihyllystä löytyy yli kaksikymmentä sisustamiseen ja asumiseen erikoistunutta lehteä?
Sisustuslehtien suosiossa saattaa olla kyse ihmisten koti-ikävästä, pohtivat Johanna ja Juha Tanska kirjassaan Talo minussa, minä talossa (Kirjapaja 2011).
Viimeisimpien trendien mukaisia sisustusvinkkejä on pappispariskunnan meditatiivisesta sisustuskirjasta turha etsiä. Vinkkien sijaan Tanskat kirjoittavat niin kotien ja talojen kuin mielen ja elämänkin rakenteista.
Koti kertoo asujastaan. Voimme nähdä itseämme vanhoissa tavaroissa, kodista toiseen seuranneissa ja kolhiintuneissa huonekaluissa. Vanhat esineet ovat inhimillisiä ja armollisia, Tanskat toteavat.
Sisustuslehdet puolestaan ovat kuin aikuisten satukirjoja. Ne esittelevät täydellisiä koteja. Huippuunsa stailattuja asuntoja, joissa huonekalut ja tekstiilit sointuvat virheettömästi toisiinsa. Koteja, joiden lattioilla ei nähdä parittomia sukkia, koirankarvoja eikä rikkinäisiä leluja.
Niihin kuviin on ihana paeta, mutta kun siirtää katseensa lehden kiiltäviltä sivuilta oman kodin seinille, alkaa ahdistaa. Oma koti onkin äkkiä ruma. Kaikki näyttää eripariselta, pölyiseltä ja vääränväriseltä. Pitäisi siivota, viedä kirpputorille, ostaa uutta, pyytää stailisti käymään.
Johanna ja Juha Tanskan kirjan jälkeen on toisin. Kivan kaihoisaa, että vessan ovenpielen maalipinta repsottaa. Onpa meillä elämännäköistä, kodikkaasti kulahtanutta. Melko tyylikästä.
Jaa tämä artikkeli: