Sitten kun

Sitten kun

Harvasta asiasta kristityt ovat yhtä varmasti samaa mieltä kuin siitä, että he ovat matkalla taivaaseen. Erityisesti köyhille ja kaltoin kohdelluille se on ollut lupaus palkinnosta kaiken kärsimyksen jälkeen.

Taivaassa osat vaihtuvat. Maalattiaisessa majassa asunut kävelee kultaista katua. Rikas on niin kaikesta täysi, ettei mahdu ovesta sisään.

Taivaassa muukalaisuus paranee. Korpitien kulkija pääsee perille. Niin kristityt sanovat. Maailma on sellaisissa puheissa paha paikka, silkkaa surua, vaivaa ja kiusausta. Hädin tuskin kristitty jaksaa päivästä toiseen odottaessaan kuolemaa, jonka takia maailmaan on tultu. Kuoleminen on uuden elämän syntymäpäivä.

Millaista jumalanpilkkaa, sanon minä. Puhua nyt sillä lailla Jumalan silmäterästä!

Maailma on paha synnin takia, minulle sanotaan, mutta minä panen sormet korviin enkä kuuntele. Katselen ympärilleni ja ihmettelen, mitä kaikkea kaunista näen. Miten kaunis on ihminen, miten kaunis on elämä ja miten kaunis on maa.

Pahinta ikuisessa koti-ikävässä on se, että se lamaannuttaa. Ei ole tarpeen ryhtyä mihinkään, kun kohta tämä on jo ohi. Voin ulkoistaa vastuun, kun kaikki on pelkästään Jumalan kädessä.

Juuri siksi minulle ei sovi kristillinen sitten kun -elämä. Minusta ei ole odottamaan Jumalan valtakuntaa kuoleman rajan taakse. Haluan tehdä sen nyt heti.

Jaa tämä artikkeli: