Makeilla leivonnaisilla on pitkä historia, tietää Leena Sipponen. Kuva: Jukka Granstrom
Sokerileivosten makoisa historia
Sodan jälkeen lapsia rakastettiin makealla.
Herkkuleivonnaisilla on pitkät perinteet, tietää tutkija Leena Sipponen. Sipposella on käytännön näppituntuma leivonnaisiin, sillä hänellä on myös kondiittorin koulutus.
”Keskiajalla herkuteltiin mausteisilla pikkuleivillä, barokin aikaan maistuivat voitaikinaleivonnaiset ja 1700-luvulla alkoi nousta konditoriataide ja päästiin muun muassa maistelemaan leivoksia.”
Makeat leivonnaiset olivat ensin vain ylempien säätyjen tavoitettavissa: herkkuihin tarvittavat ainekset olivat kalliita tuontituotteita.
Kun vähävaraisempi väki pääsi 1900-luvun taitteessa nauttimaan juhlatarjottavana pullaa, oli varakkaamman väen pöydässä jo uutta.
”Tässä vaiheessa herrasväen pidoissa oli fiinimpää tarjottavaa. Täytekakku oli tuolloin hienouden huippu. Sellaisiakin juhlia oli, joissa kakkua vain näytettiin.”
Koko kansan herkuiksi
Kaupungeissa varakkaampi väki nautti herkkuja 1800-luvulta lähtien konditorioissa ja kahviloissa.
”Elanto perustettiin 1905 ja se puolestaan edisti työväestön pääsyä makean makuun.”
Ensimmäinen maailmansota ja elintarvikkeiden säännöstely katkaisi herkuttelun, mutta kun päästiin 1930-luvulle, vehnän ja sokerin kulutus kasvoi.
”Tuohon aikaan kotitalouskurssit ja -neuvonta innostivat naiset leipomaan kotona ja koettiin täytekakkubuumi. Pulla menetti ylellisyysasemansa. Tuolloin myös kondiittorit olivat arvossaan.”
Toinen maailmansota vähensi herkkuleivonnaisten syömisen minimiin.
”Sota-aika kasvatti makeannälkää ja kun säännöstelystä vapauduttiin, makeaa kului. Lapsiakin rakastettiin makealla ja rasvasta katsottiin saatavan tärkeää energiaa.”
Sitten tuli stoppi: toisaalta oli ehkä saavutettu kylläisyyspiste, toisaalta myös terveysvalitus alkoi varoitella rasvan ja sokerin vaaroista.
”Samalla leipomot ja konditoriat alkoivat rationalisoida tuotantoaan, kahviloissa käynti alkoi vähentyä ja ne muuttuivat arkisemmiksi. Tosin viimeisen kymmenen vuoden aikana on alkanut taas näkyä käsityön nousu tälläkin alalla.”
Leena Sipponen kertoo leipovansa, kun on aihetta.
”Ja joskus olen museoalan työpaikoissanikin käyttänyt hyväksi kondiittorin koulutustani; esimerkiksi Designmuseossa pidin paakelsityöpajaa Modernismi-näyttelyn yhteydessä.”
Sipponen ei ole kovin innostunut blogeissa näkyvistä taidokkaista kakkuluomuksista.
”Blogeissa näkee, mikä on muotia, mutta itse pidän enemmän kakuista, jotka näyttävät ihan syötäviltä kakuilta.”
Entä mitä sanoo asiantuntija, mitkä työvälineet ovat ihan must, jos aikoo kakkuleipuriksi?
”Paletti ja raappa, ilman muuta.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Laskiaispullan arvoitus on ratkennut
Hyvä elämäAlkuperäinen laskiaispulla täytettiin mantelimassalla. Hillo oli halpa kopio.