Supervallan presidenttikään ei pääse luistamaan koiran pissattamisesta.
Sottapytty Barack
Maailman ykkösparin Michelle ja Barack Obaman yhteiselämää on kutsuttu aidoksi rakkausavioliitoksi. Sitä se on — todellinen sydänten ja mielten moderni liitto, vakuuttaa myös Christopher Andersen tuoreessa kirjassaan Barack ja Michelle (Otava 2010).
Andersen kuvailee puolisoita muun muassa älykkäiksi, tunnollisiksi, viehättäviksi, tyylikkäiksi, nuorekkaiksi ja jännittäviksi. Mutta eihän kyseessä olisi mikään todellinen moderni rakkaustarina, jos siihen ei sisältyisi myös kiistaa kotitöistä, toisen ikäviä luonteenpiirteitä, kiirettä, rahapulaa, turhautumista ja väsymystä.
Tyylikäs Barack osoittautuu kotioloissa varsinaiseksi sottapytyksi. Sanomalehdet ja sukat jäävät lojumaan ympäriinsä, käytetyt kalsarit löytyvät lattialta. Mies valvoo itsekseen yötä myöten ja on päivät koko ajan menossa. Viehättävä Michelle alkaa nalkuttaa. Ja tehdä tarralappulistoja kotitöistä. Hän myös joutuu määräämään, että lapsiaan yli kaiken rakastavan miehen on joskus oltava kotona — ja lasten kanssa.
Barack ja Michelle -kirja on myös kasvutarina. Neljänkympin korvilla elämä helpottuu. Michelle vain päättää ottaa omaa aikaa. Hän jättää nukkuvat lapset ja Barackin selviämään aamusta keskenään ja lähtee ennen viittä kuntosalille. Michellen äiti tarjoutuu tueksi lasten hoitoon. Opintolainojen kanssa kärvistelleellä pariskunnalla on vihdoin myös varaa palkata kotiapua.
Eikä presidentiksi pyrkiminenkään ollut parisuhteen kannalta hullumpi tavoite. Valkoisessa talossa heillä on pilvin pimein väkeä helpottamassa käytännön elämää. Tosin tunnollinen Michelle on päättänyt, että lapset saavat itse sijata vuoteensa ja siivota huoneensa. Barackia hän ei enää muistuttele kotihommista, paitsi koiran pissattamisesta.
Jaa tämä artikkeli: