Marco Bjurström lumoutui lapsena teatterista ja tanssista ja tahtoo nyt tarjota samanlaisia elämyksiä muille.

Stage-tähtien takana

Marco Bjurström auttaa nuoria näyttämään kykynsä.

• 13.04.2011 08:38
• Hanna Antila
• Sini Pennanen

Joskus sillä, mitä nuorena näkee tai kokee, voi olla kauaskantoiset seuraukset.

Marco Bjurströmin tietä koko kansan tuntemaksi tanssinopettajaksi, juontajaksi, kouluttajaksi ja koreografiksi on siivittänyt se, että hän 10-vuotiaana näki toisten koululaisten tekemän Prinsessa Ruusunen -näytelmän. Se tuntui silloin olevan hienointa maailmassa.

Pari vuotta myöhemmin tapahtui lisää merkittäviä asioita. Marco aloitti Aira Samulinin tanssikoulussa ja kuuli John Travoltasta, miehestä joka tanssii, mutta on silti cool.

Myös omat ensiesiintymiset avasivat uuden maailman.

— Olin alkanut harrastaa nykytanssia ja jazztanssia ja halusin esiintyä koulussa. Mulla oli musta kokohaalari päällä ja kaveri panemassa mankan päälle. Esitin hiekkamyrskytanssin, jossa pyörin kauheasti, Marco muistelee.

Kun esitys päättyi, yläasteelaiset katsoivat kummissaan, mutta lukiolaiset takarivissä taputtivat seisaaltaan.

— Se oli mahtavaa, koska lukiolaiset olivat niitä, joita arvostin ja katsoin ylöspäin. Silloin aloin tajuta, miten suuri valta lavalla olijalla voi olla ja kuinka paljon sitä kautta voi vaikuttaa. Siitä se sitten lähti.

Madonnakaan ei pärjää yksin

Tänä keväänä Nelosella nähtävä Stage syntyi Marco Bjurströmin aloitteesta. Ohjelmassa etsitään Suomen parasta koulumusikaalia. Tarkoituksena on näyttää, että ryhmässä on voimaa. Mukana on myös Lumon lukio Vantaalta.

— Olipa kyse sitten musikaaleista tai muista esityksistä, aina puhutaan vaan pääroolien tekijöistä, eikä nähdä, kuinka tärkeitä kaikki siinä produktiossa ovat. Totuus on, ettei Madonnakaan selviäisi yksin, hänkin tarvitsee ryhmän. Stagessa etsitään sitä hyvää ryhmää, Marco kertoo.

Ohjelmassa ei ole tarkoitus nolata ketään tai antaa julmaa palautetta, mutta on selvää, että kotikatsomoissa ja keskustelupalstoilla nuorten kykyjä arvioidaan rankastikin.

— Uskon, että julkisuuteen voi varautua ainoastaan puhumalla asioista etukäteen. Aion sanoa näille nuorille, ettei niitä keskustelupalstoja todellakaan pidä lukea. Sinne kirjoittavat useimmiten ne, joilla on vain pahaa sanottavaa tai tarve purkaa omaa pahaa oloaan, Marco arvioi.

— Toivon, että ryhmästä tulee nuorille kuin turvallinen perhe. Negatiivinen palautekin on helpompi kestää, kun on osa ryhmää.

Nuoret ja opettajat esiin

Marco Bjurström on opettanut tanssia noin 30 vuotta. Hän on tehnyt töitä ja harrastanut paljon jo silloin, kun päätyön olisi pitänyt olla koulunpenkillä. Se antaa perspektiiviä Stageen osallistuvien nuorten maailmaan.

— Pärjäsin koulussa hyvin, mutta en usko, että se oli kiinni älykkyydestä vaan oppiminen ja muistaminen oli helppoa ja kaikki tuntui kivalta. Olin varmaan aika ärsyttävä tyyppi, sellainen nuorena aikuistunut ja aina ensimmäisenä avaamassa suutani.

Marco Bjurström tahtoo Stagen muistuttavan siitä, kuinka tärkeää työtä kouluissa tehdään, kuinka hyviä opettajia Suomessa on ja kuinka suomalaiset nuoret pystyvät mihin vain, kun heille vain tarjotaan mahdollisuuksia.

— Mielikuva kouluista pitää saada positiivisemmaksi. Nämä Stagessa mukana olevat nuoret ovat kiinnostuneita maailmasta ja ihmisistä. Valitettavasti nuoret nousevat otsikoihin usein vain silloin, kun jotakin ikävää tapahtuu.

Suhde esiintymiseen muuttunut

Marco Bjurströmin suhde esillä olemiseen on muuttunut elämän varrella. Hiekkamyrskytanssia esittänyt poika haalarissaan oli pollea siitä, mitä itse osasi. Nyt Marcoa palkitsee eniten se, kun joku muu osaa tai oppii uutta.

— Esiintyminen ei ole minulle tärkeintä, vaan koen, että minun juttuni on joukon johdattaminen, opettaminen ja kontaktin saaminen muihin.

— Ylipäätään esiintyminen ei koskaan saisi olla itse tarkoitus, vaan kaiken takana pitää olla ajatus siitä, miksi jotakin tekee, olipa kyseessä sitten koulun Prinsessa Ruusunen -näytelmä tai joku muu.