Stressattu ja nääntynyt ihmisparka!
Aina ei tarvitse painaa sata lasissa.
Mitä minulle on annettu? Ei tavaraa tai muuta mitä rahalla saa, vaan mitä olen ihmisenä. Minulle on annettu lähimmäisiä, ihmisiä, alkaen lähipiiristä. Minulle on annettu oppimisen mahdollisuuksia ja valmiuksia oppia erilaisia taitoja. Miten lahjojani käytän?
Virsirunoilija on armoton: "Jokainen hyödytön hetkistäs on hukkaan tuhlattu leiviskäs", (virsi 433:2). Omat lahjat ja ennen kaikkea aika on käytettävä sataprosenttisesti hyödyksi. Kiireen ja suorituspaineiden stressaamalle ihmisparalle tästä on evankeliumi kaukana. Pikemminkin kyse on armottomasta laista, jonka alle ihminen nääntyy. Jotkut meistä syyttävät itseään laiminlyönneistä silloinkin, kun siihen on kovin vähän todellista syytä. Vastuullisuus on kohtuullisuutta. Kaikkea ei mitata suorituksina. Levolla on paikkansa Jumalan maailmassa.
Joku meistä kääntää katseensa lähimmäiseen, ei auttaakseen vaan arvostellakseen. Vanhemmat saattavat valittaa siitä, että lasten ajankäyttö on hyödytöntä ja lapset siitä, että työ on vanhemmille tärkeämpää kuin he. Toisen vian tonkiminen tarjoaa tilaisuuden vallankäyttöön ja itsensä ylentämiseen.
Kukaan ei ole täydellinen. Käytämme saatuja lahjojamme joko liikaa tai laiminlyömme niitä. Itsekkyys ja laiskuus sekoittuvat Jumalan hyvyydestä nauttimiseen. Jumala ei kuitenkaan hyväksy täydellistä vaan epätäydellisen, joka kääntyy hänen puoleensa. Hän hyväksyy minut, syntisen.
Jaa tämä artikkeli: