Suhtaudummeko kirkkoon kuluttajina?
Saarna oli vähän tylsä, lapsi etupenkissä huusi taas, virret olivat vieraita, mutta kirkkokahvit maistuivat. Kuulostaako tutulta? Onko kulutusyhteiskunta rantautunut myös seurakuntaan? Kohtaamisen kirkko -strategiassa korostetaan ihmisten välistä vuorovaikutusta ja lähimmäisenrakkautta.
Olemme kuitenkin ajautuneet tilanteeseen, jossa marssimme kirkkoon kuin elokuvateatteriin. Istumme, kuuntelemme ja arvostelemme. Menemme kirkkoon saamaan verorahoille vastinetta, emme antamaan tai palvelemaan. Kaipaamme tulla kohdatuksi, mutta kohtaammeko me muita seurakuntalaisia? Ajatuksissa ihannekirkko on yhteisöllinen, lämmin ja helposti lähestyttävä. Emme ole kuitenkaan valmiita rakentamaan sitä itse. Seurakunta koostuu meistä, yksittäinen pappi tai työntekijä ei voi luoda yhteisöllistä seurakuntaa. Meidän seurakuntalaisten tehtävä on itse luoda ihannekirkkomme. Jospa ensi kerralla messussa jättäisimme arvostelulomakkeet kotiin ja keskittyisimme Jumalan sanan lisäksi seurakuntayhteyteen. Nähdään kirkossa ja uskalletaan moikata.
Heini Hakasalo, Oona Pesti ja Siiri Savolainen
Kirkon nuorisotyönohjaajaopiskelijat
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Jaa tämä artikkeli: