Suihkukoneen syövereissä
Teo Mähar opiskelee Vantaalla lentokoneasentajaksi.
Vantaan ammattiopistossa Variassa lentokoneasennusta opiskeleva Teo Mähar, 17, innostui jo pienenä koneista.
— Aina niitä on tullut katseltua. Vaikka Laajasalo, jossa asun, ei ole Helsinki-Vantaan matkustajakoneiden tavallisella reitillä, niin sopivalla tuulella niitä menee jatkuvasti yli, kertoo Mähar.
Yhdeksän vuotta sitten hän hankki viikkorahoillaan itselleen lennokin ja harrastus vei mennessään. Nyt koneita on käyttökunnossa monta ja varastoituna jokunen lisää.
— Vapaa-aikana liikun kavereiden kanssa ja talvella laskettelen, mutta lennokkiharrastus on ykkönen. Siihen saa kulumaan niin paljon aikaa kuin vain haluaa. Koneiden kanssa puuhailun lisäksi käyn netissä lenno-kit.net-sivustolla ja juttelen muiden harrastajien kanssa. Olen Vallilan lennokkikerhon jäsen.
Televisiosta Teo katsoo Red Bull Air Racea ja lentokoneista kertovia dokumentteja. Alan kirjojakin hän lukee. Lentäjän ammatista hän ei kuitenkaan ole haaveillut. Enemmän kiinnostaa koneiden kanssa näprääminen.
Teo harkitsi hetken lukiota, mutta päätyi siihen, että haluaa suoraan ammattiin. Hän pääsi lentokoneasentajan koulutukseen, yhtenä 18:sta kurssille otetusta. Pyrkijöitä oli monta kertaa enemmän.
— Minulla oli peruskoulun päästötodistuksesta hyvät pohjapisteet, mutta tietysti myös pääsykokeissa piti läpäistä kaikki osiot. Onneksi matematiikka, fysiikka ja englanti ovat hyvin hallussa.
Vastuullista työtä
Lentokoneasentajan perustutkintoa opiskelemaan otetaan oppilaita sekä peruskoulu- että lukiopohjalta. Lukiolaisilla koulutus kestää kaksi vuotta, peruskoulupohjalta tulleilla kolme vuotta. Koulutuksessa on paljon teoriaa, ammattioppiaineissa yli puolet tunneista.
— Meillä on ollut kolme teoriajaksoa ja vasta nyt alkoi ensimmäinen käytännön jakso. Mutta teoria on täällä mielenkiintoisempaa kuin yläasteella, koska se suuntautuu tavoitteeseen.
Teorian suuri rooli koulutuksessa perustuu työn vaativuuteen ja vastuullisuuteen.
— On meidän vastuullamme, että koneet pysyvät ilmassa. Jos lentomekaanikkona kuittaan koneen huolletuksi, sen on paras olla kunnossa. Täällä korostetaan joka tilanteessa, että pitää olla huolellinen. Jos tekee mokan, se on syytä heti rehellisesti kertoa. Työkalut ovat pakeissa, joissa joka työkalulle on oma kolo. Sen avulla voi varmistaa, ettei työkaluja jää pyörimään koneeseen.
Työharjoittelua varten tehdään niin sanottu suppea turvallisuustarkastus. Ennen kuin pääsee lentokentälle töihin tai edes työharjoitteluun, tutkitaan rikosrekisteri viiden vuoden ajalta. Jos rötöksiä löytyy, koulutus menee hukkaan. Myös opiskeluaikana työelämässä on pidettävä huolta itsestään.
— Vastuun vastapainoksi työstä saa hyvän palkan. Itse toivoisin pääseväni valmistumisen jälkeen Finnairille. Siellä on isoja koneita, vaihtuvat työajat ja voi päästä myös matkustamaan korjaustöitä varten.
Harjoittelukoneena Learjet
Vaikka teoria on kiinnostavaa, niin käytännön töitä Teo on todella odottanut. Varian lentokonehallissa on kaksi opetuskäyttöön hankittua konetta, joista toinen on potkuri- ja toinen liikesuihkukone.
Yli 6000-kiloinen ja 10,8 metriä leveä Learjet lennettiin Vantaalle Floridasta. Yhdysvalloissa sen viimeisin omistaja oli kirkko nimeltä Word Of Faith Christian Center.
— Ilmeisesti se on aika rikas seurakunta, sillä tällainen kone ei ole ihan halpa, pohtii Teo ja kertoo etsineensä netistä tietoa koneesta sen tunnuksella N711PC.
Ensimmäisen viikon aikana kurssilaiset ovat tutustuneet työtiloihin ja työkaluihin ja tehneet harjoitustöitä, kuten kierteiden tekoa ja metallin työstöä. Learjetista tarkastettiin suihkuturbiinin öljyt.
— Se ei ollut aito tilanne, koska tarkistus pitäisi tehdä tietyn minuuttimäärän kuluessa siitä, kun moottori sammutetaan. Toivottavasti pian lumet sulavat ja päästään testaamaan moottoreita koulun pihalla.
Opiskelija Teo Mähar tutki Learjet-suihkukonetta to 26.2.
Jaa tämä artikkeli: