Metsälintu Pahkin on tanssikomedian stressaantunut suojelusenkeli. Kuva: Severi Haapala/KUT

Suojelusenkeli katsoo kauhulla ihmisten toikkarointia

Tanssitaiteilija Metsälintu Pahkin halusi oppia ymmärtämään enkeleitä tanssin keinoin.

• 14.09.2015 13:40
• Kaisa Halonen

Tanssitaiteilija Metsälintu Pahkin ei ole koskaan ymmärtänyt suojelusenkeleitä. Niinpä hän päätti ottaa enkeleistä selvää tanssin keinoin.

"Tanssi on minulle yksi ajattelun muoto. Siellä, missä sanat loppuvat tai muuttuvat merkityksettömiksi, ajatteluaan voi jatkaa tanssien", hän kertoo.

Pahkin keräsi ihmisiltä enkelitarinoita. Niiden pohjalta syntyi tanssikomedia Tositarinoita enkeleistä, jota esitetään Keski-Uudenmaan teatterissa.

Monissa kertomuksissa toistui kokemus siitä, että enkelit auttavat juuri silloin, kun sitä ei odota.

"Useilla oli kokemus siitä, että enkelit eivät vastaa, mutta myöhemmin he olivat tajunneet, että vastaus on tullut sellaisessa muodossa, ettei sitä voinut siinä tilanteessa ymmärtää".

Suojelusenkeli katselee kauhuelokuvaa

Metsälintu Pahkin itsekin on saanut enkeliltä vastauksen. Hän oli hiljentymässä rukous- ja meditaatiokeskuksessa Brasiliassa, ja oli ennen matkaa kirjoittanut muistiin sellaisia elämän arvoituksia, joihin kaipasi vastausta. Yksi kysymyksistä oli se, miltä tuntuu olla suojelusenkeli.

"Vastaus, jonka sain valtavan naurun saattelemana, kuului, että se tuntuu siltä kuin katsoisi kauhuelokuvaa."

"Ihmisellä on vapaa tahto, joka kuljettaa häntä kuin pässiä narussa. Suojelusenkeli on sivustakatsoja. Ruudun takaa hän katselee ihmisen toikkarointia ja toivoo tämän valitsevan oikein. Mutta kuten kauhuelokuvissa, ihminen menee yksin ja suojattomana juuri sinne, missä ne pahimmat möröt ovat."
 

Tositarinoita enkeleistä -teoksen suojelusenkeli on lähes burnoutissa asiakkaidensa toilailuja seuratessaan. Hän kokee olevansa paskahommien tekijä, rupusakkia arkkienkeleihin verrattuna. "Jos tyhmyydeltä voisi suojella, olisin mieluusti suojelusenkeli", hän marmattaa ja on sitä mieltä, että ihmiset valittavat turhasta.

Enkeleissä kiehtoo turvallisuus

Ehkä suojelusenkelin kyllästyminen ei välity maan päälle, sillä enkelitarinoissaan ihmiset kertoivat Pahkinille voimakkaista rakastettuna olemisen kokemuksista. Yksi hänen haastateltavistaan kuvasi sitä näin: "Olo oli lämmin, täysin kivuton, kuin olisi täyttynyt puhtaalla valolla." Pahkinille kerrottiin myös kuolemanrajakokemuksista ja edesmenneiden läheisten ilmestymisestä enkeleinä.

"Uskon, että enkeleissä ihmisiä kiehtoo henkisyys ja turvallisuus. Useimmilla enkelit liittyivät lapsuuden uskoon", Pahkin kertoo.

"Mutta kaikki enkelit eivät ole näkymättömiä henkimaailman edustajia. Myös me voimme olla enkeleitä toisillemme."

Pahkinin toinen oma enkelikokemus on sairaalasta, jossa hän oli hoidettavana. Hän halusi auttaa levotonta vanhusta naapurisängyssä, mutta ajatteli, ettei ole sellaisessa kunnossa, että pystyisi siihen.

"Siinä samassa kuulin pääni sisällä äänen, joka tuntui enkelin puheelta: Jos me auttaisimme toisiamme vain silloin, kun omat asiat ovat kunnossa, kukaan ei koskaan auttaisi ketään."

"Nousin vuoteeltani, rullasin tippatelineen kanssa vanhuksen viereen ja silitin häntä jalasta. Hän rauhoittui."