Seppo A. Teinonen (1924–1995) oli yksi legendaarisimmista teologian opettajista. Kuva: Timo Hormio
Suomen pappeja koulutti 1970-luvulla merkillinen nero – Seppo A. Teinonen opetti mystiikkaa, kirjoitti silakkakeittokirjan ja heitti opiskelijoiden esitelmiä roskiin
Jos Teinonen eläisi nyt, hän vieroksuisi sosiaalisen median tykkäämiskulttuuria, sanoo professorista elämäkerran kirjoittanut Raine Haikarainen.
”Harrastan kirkollista perinnettä ja siihen kuuluu ilman muuta kalastus. Se on vanhin kirkollinen traditio. Varsinainen kalastus ei ole onkimista, vaan silakan pyyntiä.”
Näin opasti dogmatiikan professori Seppo A. Teinonen (1924–1995) teologian opiskelijoiden ainejärjestölehdessä Kyyhkysessä vuonna 1978. Hän söi paljon silakkaa, mutta myös lohta, turskaa ja haukea.
Yhden päivän silakkasaalis saattoi olla yli 200 kiloa. Teinonen oli niin kovan kalamiehen maineessa, että vuonna 1970 Tekniikan maailma -lehti antoi hänelle testattavaksi kotimaisen Echometer-kaikuluotaimen.
Kirkon piirissä Teinosen ympärille rakentui pikku hiljaa sankarimyytti. Tämä on vähän äijäjuttu, vaikka juuri Teinonen on se ihminen, joka alun perin teki feminismin tunnetuksi kirkossa.
Silti juuri pappien äijäporukoissa, leirikeskusten saunanlauteilla ja sakastien takana tupakkaringeissä on vuosikymmeniä rehennelty Teinos-anekdooteilla. Niitä on paljon.
Teinonen pani kampoihin Lenita Airistolle. Teinonen luki yli kymmentä eri kieltä. Teinonen osasi arabiaa. Teinonen oli laivalla puhunut kreikkalaiselle stuertille antiikin koinee-kreikkaa. Teinosen mielestä teologin täytyy herätä viideltä tai muuten ei tulla teologiksi. Omina opiskeluvuosinaan Teinonen huomautteli professoreille näiden omista virheistä. Hän pani tenttivastauksiinsa alaviitteet ulkomuistista.
Teinonen kirjoitti yli 60 kirjaa. Kustantajakaan ei pysynyt tahdissa, kun Teinonen käänsi keskiajan espanjalaista mystiikkaa.
Ja Teinonen oli järkyttävän vaativa opettaja.
– Jos opiskelijan esitelmä graduseminaarissa oli Teinosen mielestä roskaa, hän saattoi rypistää paperin myttyyn ja heittää paperikoriin. Sellainen käytös ei tulisi kuuloonkaan nykyisin, sanoo teologian tohtori Raine Haikarainen.
Hän itsekin oli 1970-luvulla Teinosen oppilas.
Tänään 19.3. Haikaraiselta ilmestyy 500-sivuinen elämäkerta Mystinen maestro – Seppo A. Teinosen pitkä pyhiinvaellus (Kirjapaja ja Suomalainen teologinen kirjallisuusseura).
Juuri maestroksi tätä teologian James Bondia kutsuttiin.
– Teinonen on se teologi, joka espanjantaitoisena ensimmäisenä esitteli suomalaisille latinalaisamerikkalaisen vapautuksen teologian, Haikarainen sanoo.
Raine Haikarainen tajusi Espanjan-lomallaan, että Seppo A. Teinonen oli julkaissut lukuisia omakustannekirjoja, joita Suomessa ei tiedetty olevan olemassakaan. Kuva: Esko Jämsä
Teinonen uskoi, että kristinusko on poliittinen voima, joka edistää maailmanrauhaa.
– Elämäkertakirjailija Raine Haikarainen
Haiseva ammuslaatikko
Seppo Antero Teinosen isä oli poliisi. Isän appikin oli poliisi, ja poliiseja olivat myös Sepon kaksi setää. Kotikontuna oli Porin viides kaupunginosa, Viikkari. Se oli puutaloaluetta. Sisäpihan tallissa oli lampaita, sikoja, kaneja ja kanoja.
Teinosesta ei tiedetä juuri mitään henkilökohtaista tai psykologisesti kiinnostavaa. Tiedetään vain, että kun isä Frans Teinonen 1930-luvulla tuli töistä kotiin, hän asetti radion päälle vyöltään pistoolin. Isä kävi poliisintyön ohessa kansakoulun loppuun, mutta Sepon äiti luki läpi jopa Koraanin.
Siitä voi kyllä päätellä, että Teinosten kirjahylly oli eksoottinen. Teinonen oli partiopoika, suojeluskuntalainen, ja hän halusi ammattisotilaaksi.
– Mikään rokkarihan Teinonen ei ollut, Raine Haikarainen sanoo.
Nuorisokulttuurin seurauksena yliopiston kahviloissa notkuivat risupartaradikaalit, jotka muuttivat maailmaa kaikkitietävyydellään villapaita päällä. Kun opiskelijaradikaalit vuonna 1968 valtasivat Vanhan ylioppilastalon ja vaativat muutoksia yliopisto-opetukseen, Teinonen oli jo 44-vuotias tutkija.
– Hän pysyi etäällä nuorisokulttuurista. Teinonen itse ei koskaan ollut nuori, Haikarainen kuvailee.
Vietnamin sodan aikainen maailmanlaaja opiskelijaliike osui kuitenkin yksiin kirkkojen kanssa siinä, että molemmat kokivat sodan ja rauhan kysymykset voimakkaasti.
– Teinonen oli ensimmäinen suomalainen teologi, joka kirjoitti ydinaseista. Tämä tapahtui jo vuonna 1958. Hän uskoi, että kristinusko on poliittinen voima, joka edistää maailmanrauhaa. Silti hän samaan aikaan ymmärsi reaalipolitiikkaa, Haikarainen sanoo.
Kun Teinonen nuoruudessaan joutui väittelyyn australialaisen pasifistin kanssa, hän totesi, että jos Australia hyökkäisi Suomeen, olisipahan yksi vihollinen vähemmän tapettavana.
– Teinonen oli hyvin ironinen ja viiltävä väittelyissä. Hän provosoi tahallaan ja halusi ärsyttää kuulijoita, Haikarainen sanoo.
Mielipuolinen huumori nousi pintaan ääritilanteissa. Teinonen oli 19-vuotias, kun hän oli keskellä Kannaksen suurhyökkäystä kesällä 1944. Juuri ennen oman osaston vetäytymistä Teinonen halusi yllättää vihollisen. Hän jätti tyhjään ammuslaatikkoon haisevat terveisensä ja naulasi kannen kiinni. Päälle hän kirjoitti kyrillisillä kirjaimilla: ”Stalinin leipää.”
Jos Seppo A. Teinonen eläisi nyt, hän varmasti vierastaisi sosiaalisen media tykkäämiskulttuuria.
– Raine Haikarainen
Mies, joka karsasti seurapiirejä
Tyypillinen Teinos-anekdootti kuvaa kevättalvea 1973. Teinosta tuli haastattelemaan 36-vuotias televisiosta tuttu ärhäkkä ja muodikas toimittaja Lenita Airisto, joka tivasi professorilta, mihin tämä oikein uskoo.
”Haluatko, että toistan apostolisen uskontunnustuksen tai Nikaian symbolin? Minä uskon kaiken, minkä ekumeeniset konsiilit ovat lopullisesti määritelleet”, Teinonen oli vastannut.
Tarinasta on toinenkin versio. Sen mukaan Teinonen olisi lausunut apostolisen uskontunnustuksen kokonaan.
– Teinonen ei antanut mielellään haastatteluja, ja hänestä on hyvin vaikea löytää valokuvia. Enkä ole löytänyt hänestä ensimmäistäkään videopätkää, Raine Haikarainen sanoo.
Teinonen ei ollut myöskään verkostoituja. Hän ei liikkunut piireissä, eikä hän osallistunut iltapukujuhliin. Ja erilaisiin kirkkoruhtinaisiin hän suhtautui nuivasti.
– Jos Seppo A. Teinonen eläisi nyt, hän varmasti vierastaisi sosiaalisen media tykkäämiskulttuuria ja Twitterin hashtageja. Hän hyvin luultavasti vieroksuisi myös jatkuvaa esillä olemista, Haikarainen sanoo.
Yksi Teinosen lempiajatus oli hollantilaisen mystikon Tuomas Kempiläisen (1380–1471) kehotus: ”Rakasta tuntemattomuutta ja mitättömän mainetta.”
Teinonen eristäytyi omiin maailmoihinsa. Hän kirjoitti kaiken tarkkaan valitulla kuulakärkikynällä, jonka jälki oli juuri sopiva hänen käsialalleen. Vaimo ja työtoveri Riitta Teinonen kirjoitti kaiken puhtaaksi ja hoiti lapset, kun professori itse omistautui uralleen omassa ajattomuuden vakuumissaan.
– Kerran Teinonen selitti toimittajalle tietokoneen toimintaa ja totesi, että kyseessähän on keskiajan keksintö, eikä näissä uusissa pc-koneissa ole mitään uutta, Haikarainen kertoo.
Teinonen viittasi 1200-luvulla eläneeseen mallorcalaiseen filosofiin Ramon Llullin. Llull halusi käännyttää muslimit kristinuskoon, ja sitä varten hän loi erilaisten loogisten mahdollisuuksien laskennallisen järjestelmän. Llullin systeemi olikin varhainen komputaatioteoria.
– Teinosen mielestä tämä jo tarkoitti tietokonetta, Haikarainen sanoo.
Samaan aikaan Teinonen oli kuitenkin valovoimainen esiintyjä. Hänen luentonsa olivat performansseja.
– Teinonen oli miettinyt luentojen dramaturgian sisääntuloa ja poistumista myöten yksityiskohtaisesti, Haikarainen sanoo.
Seppo A. Teinoseen teki suuren vaikutuksen osallistuminen roomalaiskatolisen kirkon kirkolliskokoukseen Vatikaanissa 1960-luvulla. Kuva: Wikimedia Commons
Teinonen teki meistä katolilaisia
Kun papit 1980-luvun jumalanpalveluksissa opettelivat tekemään ristinmerkkiä, se oli Seppo A. Teinosen idea. Aluksi sitä tosin pidettiin ”katolisena hapatuksena”. Vähitellen Teinonen kuitenkin sai kirkossa läpi huomattavan määrän katolisia vaikutteita. Reformaation merkkivuonna 2017 luterilaiset eivät enää lainkaan vierastaneet ristinmerkkiä. Hetkipalvelukset ja monet liturgian yksityiskohdat olivat tulleet osaksi luterilaisuutta juuri Teinosen vaikutuksesta.
– Hän kirjoitti Riitta Teinosen kanssa ensimmäiset suomenkieliset pyhiinvaellusoppaatkin, sanoo Raine Haikarainen.
– Erittäin selvä vaikutus Teinosella on ollut retriittien syntymisessä. Hän puhui spiritualiteetista ja hiljaisuuden liikkeestä jo 1970-luvulla. Mystiikan ja rukouksen teologian teemaseminaarit vaikuttivat voimakkaasti moniin 1980-luvun opiskelijoihin, jotka myöhemmin pappeina sovelsivat näitä ajatuksia rippikouluissaan, Haikarainen sanoo.
Ja kun Teinonen puhui kristinuskosta, hän tarkoitti sillä roomalaiskatolista kirkkoa.
– Teinoselle kristinusko oli universaali uskonto. Tätä universaaliutta kuitenkin rikkoi se, että reformaation seurauksena kristilliset kirkot olivat pirstoutuneet ja lahkoutuneet, Haikarainen sanoo.
Teinosen omissa sanavalinnoissa näkyy, että hän inhosi lahkolaisuutta.
– Hän uskoi, että kirkkojen näkyvä ykseys olisi merkki jonakin päivänä tapahtuvasta ihmiskunnan suuresta ykseydestä, Haikarainen sanoo.
Itsekäs valkoinen rotu tekee mustaa rotua vastaan rikoksia, jotka huutavat taivaaseen asti.
– Seppo A. Teinonen
Naispappeus ja fallinen heresia
Tärkeintä teologiaa Teinoselle oli kuitenkin pieni ehtoollisleivän pala. Hän vieroksui kristinuskon sanoman levittämistä, ja siksi hän puhui mieluummin ”leviämisestä”.
Teinonen ymmärsi jo hyvin varhain, millaista jälkeä imperialismi oli saanut aikaan. Omassa pro gradussaan hän kirjoitti vuonna 1949: ”Sivilisaation avulla itsekäs valkoinen rotu tekee mustaa rotua vastaan rikoksia, jotka huutavat taivaaseen asti. Syyttä eivät afrikkalaiset sano eurooppalaisille. ’Ennen oli meillä maa ja teillä Raamattu. Nyt teillä on maa ja meillä Raamattu.’”
Kehitysmaiden ongelmat, luonnon saastuminen ja väestönkasvu olivat asioita, joihin teologian piti ottaa Teinosen mielestä kantaa. Luulisi siis, että tällainen teologi olisi ollut myös eturintamassa puolustamassa naisten oikeutta pappeuteen.
Teinoselle se ei käynyt.
– Hän vastusti naisten pappeutta siksi, että kirkon traditio ei yksinkertaisesti tuntenut sellaista, Raine Haikarainen sanoo.
Teinosen mielestä oli käsittämätöntä ajatella, että pappeus olisi ollut tasa-arvokysymys.
– Hänhän oli erittäin voimakas tasa-arvon puolustaja. Tämä vakaumus perustui hänen käsitykseensä kaiken luodun pyhyydestä. Jos joku argumentoi virkakysymyksessä naisten pappeutta vastaan vetoamalla miessukupuoleen, Teinonen nimitti sitä falliseksi heresiaksi, Haikarainen sanoo.
Pitkä teologin ura johti lopulta siihen, että vuonna 1987 Teinonen kääntyi katolilaiseksi, vuosi sen jälkeen kun kirkolliskokous Suomessa oli hyväksynyt naispappeuden. Hän muutti vaimonsa Riitta Teinosen kanssa Espanjaan.
– Oikeastaan kiinnostukseni Teinoseen heräsikin vasta, kun vuonna 2006 tein lomamatkan Espanjaan, Haikarainen sanoo.
– Huomasin, että Teinonen oli Espanjassa ollessaan kirjoittanut huomattavan määrän omakustannekirjoja, joista Suomessa ei ollut kuultukaan, Haikarainen sanoo.
Joukossa oli historiateoksia ja useita Espanjan matkaoppaita. Yksi Riitta ja Seppo A. Teinosen eräänlainen kirkon sisäpiirin keräilyhitti on keittokirja Silakka – kaksisataa valmistusohjetta. Sen ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1972. Teinonen ei itse ollut koskaan tehnyt ruokaa. Kirjan ilmestyessä hän oli 48-vuotias professori, joka rypisteli opiskelijoiden esitelmiä paperikoriin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Oliko Paavali naisten alistaja vai vapauttaja? Riippuu, keneltä kysytään – ja se on raamatuntulkinnan suurin ongelma
HengellisyysOuti Lehtipuun mukaan nykytutkijat eivät edes yritä päästä muinaisten ihmisten pään sisään. Helsinkiin kokoontuu elokuussa 1 000 raamatuntutkijaa pohtimaan alan isoja kysymyksiä.
