Suonpää: Auttaako rukous Aleppoa?
Aleppon arkkipiispa pyysi piispa Kaarlo Kallialaa rukoilemaan Aleppon puolesta. Miksi pyytää rukousta, jos voi pyytää rahaa, lääkkeitä tai ilmantorjuntaohjuksia?
Lokakuun alussa piispa Kaarlo Kalliala julkaisi Facebookissa kuvan, jossa hän poseeraa Aleppon arkkipiispan Shahan Sarkissianin kanssa. Toinen kuvan miehistä on piispana maailman vakaimmassa maassa, toisen seurakuntalaiset ovat kansanmurhan uhri – niin pommitusten kuin uskonnollisen vainonkin. Oli vaikea keksiä, mikä miehiä yhdistäisi. Kalliala väitti päivityksessään, että rukous.
Tapaamisessa aleppolainen esitti turkulaiselle vain yhden pyynnön. Hän ei pyytänyt rahaa tai avustustarvikkeita, sotilaallisesta avusta puhumattakaan. Sarkissian pyysi, että suomalaiset muistaisivat aleppolaisten kärsimyksen ja rukoilisivat heidän puolestaan.
Pyyntö rukouksesta kuulosti minun korviini kummalliselta, rukoukselle kun on maailmankuvassani kovin vähän tilaa. Minusta Sarkissianin olisi kannattanut pyytää rahaa, lääkkeitä tai ilmantorjuntaohjuksia. Aloin ymmärtää toivetta vasta, kun näin, miten laajalle Kalliosta lähtenyt päivittäinen saattokellojen soitto leviää.
Kellonsoitto ei ole erityisen uskonnollinen perinne – eikä pelkästään kristillinen. Alun perin kyse on ehkä ollut pahojen henkien karkottamisesta, siinä muodossahan kelloja soitetaan monissa muissakin kulttuureissa. Katolisessa kirkossa kuolinkellot kehottivat rukoilemaan vainajan sielun puolesta, reformaation jälkeen kellonsoitto on meillä ollut ensisijaisesti tiedonanto. Kellot soivat kuolemaa.
Aleppon kelloissa kaikki tämä yhdistyy. Kellot kutsuvat rukoilemaan ja samalla karkottavat itsekkyyden pahaa henkeä mielistämme. Kellot välittävät koko maailmalle tiedon Alepposta, siellä tapetaan ihmisiä.
Koska kellonsoittoa ei ole liikaa hengellistetty, se yhdistää ihmisiä myös kirkon ulkopuolella. Suomen Unicef julkaisee nyt joka päivä kello 17 videon, jossa Syyrian lapset saavat äänensä kuuluviin. Niin pitääkin olla. Syyrialaiset eivät ole vain auttamisen tai rukousten kohde, vaan ihmisiä, joita meidän on nyt syytä kuunnella siinä kuin kellojakin. Ulkopolitist-lehti lyö joka päivä samaan aikaan silmillemme artikkelin, joka kertoo Syyrian tilanteesta. Ne artikkelit eivät ole mukavaa luettavaa, siksi meidän onkin ne luettava.
Eilen uutisoitiin kahdeksan tunnin tauosta Aleppon pommituksissa. Elämme maailmassa, jossa siviilien pommittamista suurempi uutinen on, että pommituksissa on muutaman tunnin tauko. Me seuraamme kansanmurhaa suorana lähetyksenä.
Kellonsoitto jatkuu YK:n päivään saakka, kun maallinen ja kirkollinen kalenteri yhdistyvät ihmisoikeuksien puolustamiseen. Kirkossa lokakuun 24. on rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä. Helsingissä järjestetään silloin Save Syria -mielenosoitus. Kun tuhannet ihmiset kerääntyvät kirkonkellojen kaikuessa vaatimaan rauhaa, syyttävät katseet Senaatintorilla kääntyvät itään. Ei tarvitse kuitenkaan katsoa Venäjälle saakka, riittää, kun näemme valtioneuvoston linnan. Kellojen ja mielenosoittajien äänen tulee kuulua sisälle linnaan, jossa sisäministeri valmistautuu nuhtelemaan piispat näiden puolustettua turvapaikanhakijoita. Pitää katsoa ulkoministeriin, joka Aleppon pommitusten tuomitsemisen sijaan kirjoittaa plokissaan siitä, miten tärkeää on saada kutsua poikia pojiksi ja tyttöjä tytöiksi. Meille muille paljon tärkeämpää on, että poikia ja tyttöjä ei enää tapettaisi.
Vaikka johtajat eivät aleppolaisten hätää huomaakaan, kansalaiset ovat siihen heränneet. Havahdumme nyt päivittäin Aleppon tilanteeseen ja ehkä ymmärrämme paremmin huolestua myös siitä, mitä Mosulissa on juuri alkamassa. Lipaskeräykset seurakunnissa käynnistyvät ja kansalaisjärjestöt, joilta tunteettomuudellaan historiaan jäävä hallitus on leikannut satoja miljoonia, saavat tukea työssään, jolla pelastetaan henkiä.
Arkkipiispa Sarkissian pyysi meidän rukoilemaan heidän puolestaan. Nyt kellot soivat, me rukoilemme, muistamme aleppolaisten hädän ja keräämme apua. Näin rukouksen kuuluukin toimia.
Kirjoittaja Twitterissä: @suonpaa
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Aleppon kellot -musiikkivideo muistuttaa ihmisen ainutlaatuisuudesta
Ajankohtaista"Täällä rauha ja arkiset aatteet, siellä sota ja veriset vaatteet", laulaa Jukka Leppilampi kirkon julkaisemalla videolla.