Suonpää: Jumala siunatkoon itsenäistä, demokraattista Viron tasavaltaa!

Suonpää: Jumala siunatkoon itsenäistä, demokraattista Viron tasavaltaa!

Vaikka kommunismi sai uskonnon pitkälti kitkettyä virolaisista, Viron itsenäisyysjulistuksesta Jumala ei lähde kulumallakaan.

”Tulipa tässä mieleeni neuvostoaikainen vitsi”, alkoi saarna Tartossa kolme vuotta sitten. Se oli minulle melko haastava aloitus. Kieltä ymmärsin huonosti ja saarnastuolista vitsailemista en senkään vertaa. Suomalais-luterilaisiin, toinen toistaan puuduttavampiin saarnoihin tottuneelle kirkossa nauraminen ei ole ihan jokaviikkoinen kokemus.

”Miksi kutsutaan sellaisia, jotka ymmärtävät kolmea kieltä?”, kysyi Tarton teologisen tiedekunnan dekaani, vuonna 2016 edesmennyt Urmas Petti saarnassaan ja vastasi itse, että nationalisteiksi.

”Entä keitä ovat he, osaavat kahta kieltä? Nad olivat spioonid.” Meni vähän aikaa, että ymmärsin, mutta kuvittelisin sen olleen ”spioon”, vakooja.

”Vaan mitäpä ovatkaan he”, kysyi Petti ja lähestyi vitsin huipennusta, ”jotka osaavat ainoastaan venäjää? He ovat internationalisteja.”

Vakavana arkiluterilaisena hihittelin vain mielessäni hiljaa, muun seurakuntaväen naureskellessa ääneen siitä huolimatta, että vitsi ei heille tainnut olla aivan uusi.

Vasta vuodesta 1991 alkaen on Viron kansa voinut elää itsenäisyysjulistuksensa mukaan.

”Laitetaan tässä heti aluksi kädet ristiin ja kiitetään yhdessä Isää Jumalaa siitä, että miehitys päättyi ja Viron kansa on saanut herätä viiden vuosikymmenen painajaisesta vapaana ja itsenäisenä. Rukoilemme, kuten isämme meitä opettivat.”

Se rukous ei ollut Isä meidän, vaan ”isiemme opettama”. Se ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta isänmaalliseksi sen toki tunnistin. ”Elagu iseseisev demokratline Eesti vabariik!”. Eläköön itseseisova eli itsenäinen demokraattinen Viron tasavalta!

En ole varma, kumpi oli minulle vieraampaa, vitsi vai peittelemättömän suorasukainen isänmaallisuus.

Messun jälkeen menin kysymään papilta, mistä tämä rukous oli ja kenen isät tämmöistä ovat opettaneet. Urmas Petti kysyi, olenko koskaan lukenut Viron itsenäisyysjulistusta. Myönsin, että en, mutta enpä minä Suomenkaan itsenäisyysjulistuksesta muistanut muuta kuin kohdan, jossa ”päämäärän saavuttamiseksi tarvitaan lähinnä eräitä toimenpiteitä”. Se ei ole erityisen mieltäylentävä tekstiä.

Urmas Petti näytti minulle Viron itsenäisyysjulistusta. En tullut kysyneeksi, pidetäänkö sellaista aina kirkkotiloissa saatavilla. Olisi hyvä pitää.

Kun Viron syntyi, itsenäisyysjulistus määräsi tasavallan perustajille seitsemän periaatetta, joista Petin mukaan kaksi ensimmäistä ovat tärkeimmät:

1. Kaikki Viron tasavallan kansalaiset riippumatta heidän uskonnostaan, kansallisuudestaan tai poliittisesta katsontakannastaan ovat tasavertaisessa asemassa tasavallan lain ja oikeusjärjestyksen edessä.

2. Kaikille kansallisille vähemmistöille, venäläisille, saksalaisille, ruotsalaisille, juutalaisille sekä muille taataan oikeus kulttuuriautonomiaan.

”Näin me päätimme sata vuotta sitten”, Urmas Petti selitti. ”Vasta vuodesta 1991 alkaen on Viron kansa voinut elää itsenäisyysjulistuksensa mukaan. Sitä meidän tulee muistaa rukouksissa. Kun olet lukenut, mihin julistus meitä velvoittaa, laita vielä kädet ristiin ja lue, miten itsenäisyysjulistus päättyy.”

Se päättyy rukoukseen: siunausta isänmaalle ja rauhaa kaikkien kansojen kesken. Vaikka kommunismi saikin uskonnon pitkälti kitkettyä virolaisista, Viron itsenäisyysjulistuksesta Jumala ei lähde kulumallakaan.

Jumala varjelkoon Sinua
Ja runsaasti siunatkoon
Mitä ikinä Sinulle tapahtukoon
Rakas Isänmaani!

Kauan eläköön itsenäinen demokraattinen Viron tasavalta!
Kauan eläköön rauha kansojen kesken!

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi