Suonpää: Valkoisen Amerikan evankelista kuoli

Suonpää: Valkoisen Amerikan evankelista kuoli

Martin Luther King muutti maailmaa, Billy Graham kutsui sieluja Jeesukselle.

Billy Graham kuoli viime viikon keskiviikkona ja tänään hänen arkkunsa viedään kunnioitettavaksi Amerikan Yhdysvaltojen kaikkein pyhimpään, kongressin Capitol-rakennukseen. Tämä on siviilille erittäin harvinainen kunnianosoitus. Edellinen vastaavan kohtelun saanut oli vuonna 2005 kuollut kansalaisoikeusliikkeen äitihahmo, rotuerottelun vastaisen taistelun legenda, Rosa Parks.

Myös yhteistyöstä Martin Luther Kingin on Billy Grahamia muisteltaessa puhuttu, mutta käytännössä Graham ei paljon rotuerottelusta välittänyt.

”Ristin juurella ei ole tilaa rotuerottelulle”, oli Billy Graham saarnannut jo vuonna 1952 ja yhdistänyt yleisöt tilaisuuksissaan. Hän halusi saarnata evankeliumia mustille ja valkoisille, heitä erottelematta. Ehkä sen vuoksi myös kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King alussa toivoikin Billy Grahamista toveria taistelussa Yhdysvalloissa rehottanutta rasismia ja yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Billy Grahamia ei kuitenkaan nähty marsseilla ja mielenosoituksissa, eikä hän vaarantanut suosiotaan kansalaistottelemattomuudella. Alttarille mentiin yhdessä, mutta arkeaan Grahamin seuraajat elivät erikseen, ihonvärinsä mukaan.

Billy Grahamin valkoinen, hyvinvoiva kristillisyys on juuri sitä, mitä halutaan, kun vaaditaan pappien puhuvan enemmän Jeesuksesta.

 

Kun Martin Luther King piti kuuluisan puheensa I have a dream (suomeksi Minulla on unelma), ei Billy Graham tästä unelmasta paljon perustanut. King unelmoi maailmasta ilman rotuerottelua, maailmasta, jossa “pienet mustat pojat ja tytöt voivat kulkea käsittäin valkoisten poikien ja tyttöjen kanssa, sisarina ja veljinä”. Billy Grahamin unelma oli taivaan valtakunnassa. ”Vasta silloin, kun Kristus palaa takaisin, voivat Alabaman pienet valkoiset lapset kulkea käsikkäin mustien lasten kanssa”, hän vastasi Kingille.

Rasismin vastustamista ja yhteiskunnan muuttamista tärkeämpää oli voittaa sieluja Jeesukselle. Se onnistui valkoisen väestön keskuudessa paremmin, kun ei niin nalkuttanut rotuerottelusta vaan hyväksyi sen osana yhteiskuntaa ja amerikkalaista kulttuuria.

Billy Graham oli valkoisen Amerikan evankelista ja valkoisen Amerikan asiat olivat maan päällä ihan hyvin. Heihin vetosi puhe Jeesuksesta ja Jumalan valtakunnasta samaan aikaan, kun mustat ihmisoikeustaistelijat lauloivat virsiä mielenosoituksissa.

Billy Grahamin perintö elää vahvana Yhdysvaltain valkoisen protestanttisuuden opetuksessa. Jumalan valtakunta tulee, joten yhteiskunnallisiin epäkohtiin ei tarvitse tai edes ehdi puuttua. Paljon merkittävämpi pahuus elää sielua uhkaavissa ja usein seksuaalisissa kiusauksissa. Erityisesti homoseksuaaleille Billy Grahamin viesti oli julma. Grahamin opetuksessa tämä ”jumalaton itsensä tyydyttämisen henki”, pitää ajaa pois väkivalloin, eheytysterapialla.

 

Naiset puolestaan olivat Billy Grahamille houkutus, jota vastaan kristityn miehen piti aktiivisesti taistella. Jopa nykyinen Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pence noudattaa ”Billy Grahamin sääntönä” tunnettua ohjetta, jonka mukaan miehen ei pidä tavata naista kahden kesken. Graham oli vastannut Hillary Clintoninkin lounaskutsuun kohteliaan kieltävästi: ”Olen pahoillani, mutta periaatteeni on, että en lounasta kahden kesken kauniiden naisten kanssa.” Tapaaminen järjestyi lopulta, mutta vain julkisessa tilassa.

Billy Grahamia kutsuttiin myös presidenttien pastoriksi, hän nimittäin ui määrätietoisesti sisään Yhdysvaltojen poliittiseen eliittiin. Graham teki jo vuoden 1960 presidentinvaaleissa kaikkensa vakuuttaakseen amerikkalaiset siitä, ettei kunnon kristitty voisi äänestää katolista John F. Kennedyä. Kennedy voitti vaalit, mutta murhattiin nopeasti ja häntä seurasivat Lyndon B. Johnson ja Richard Nixon, joiden militantti antikommunismi yhdistyi helposti Billy Grahamin kristillisyyteen.

 

Kun Martin Luther King vastusti Vietnamin sotaa mielenosoituksissa, Billy Graham kannusti sotimaan enemmän. Hän kehotti kirjeessään Nixonia päättämään pommittamaan Pohjois-Vietnamin patoja, jotta sota voitettaisiin nopeasti. Se olisi johtanut jopa miljoonien kuolemaa ja Nixonkin piti suunnitelmaa liian julmana. Billy Grahamille mikään inhimillinen uhri ei olisi ollut liian suuri, olihan kristitty Amerikka ristiretkellä kommunismia vastaan. Sielujen pelastaminen oli tärkeintä.

Martin Luther King muutti maailmaa, Billy Graham kutsui sieluja Jeesukselle ja täsmälleen sama kysymys jakaa meidänkin kirkkoamme. Billy Grahamin valkoinen, hyvinvoiva kristillisyys on juuri sitä, mitä halutaan, kun vaaditaan pappien puhuvan enemmän Jeesuksesta. Sellainen kirkko taistelee Jeesuksen puolesta, mutta ei epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi