Suonpää: Ylösnousemus ei kosketa minua
Joka vuosi pääsiäinen kuitenkin iskee ja kovaa. Piinaviikko panee minut paikoilleen, panee näkemään mikä olen. Piinaviikolla näen itseni kaikissa niissä, jotka pettivät Jeesuksen. Minäkin olisin pettänyt.
Kun Jeesus rukoilee Getsemanessa, opetuslapset nukahtavat yksi kerrallaan ja jättävät ahdistuneen opettajansa yksin pelkäämään. Minäkin olisin jättänyt. Vatsa täynnä lammasta ja pää viinistä sekaisin olisin sammunut lähimpään pusikkoon ja unohtanut lähimmäiseni hädän.
Olen myös varma, että kun Juudas myi Jeesuksen, hän uskoi toimivansa oikein. Hän ei myöntänyt itselleenkään tekevänsä sitä rahasta. Mielessään Juudas palveli jotain korkeampaa tarkoitusta, tärkeämpää tavoitetta. Hän rikkoi sääntöjä ja oli luova. Niin minäkin usein olen.
Vuoden 2011 eduskuntavaalit osuivat palmusunnuntaille. Uskollisena puolueen soturina olin seissyt edellisinä päivinä torilla mainostamassa paikallista ehdokasta, johon en uskonut. Rakensin omaa poliittista tulevaisuuttani jakamalla kansalle hernekeittoa ja kehumalla sitä miestä, josta olisi minulle eniten hyötyä.
Palmusunnuntain pääsiäisnäytelmässä tehtäväni oli lakanoihin pukeutuneena Pilatuksena tulla siivouskomerosta tervehtimään kansaa ja vapauttaa Barabbas, kun huutokuoro sitä vaati. Käsiä pestessäni tajusin, miten todellinen roolini oli. Mahtavatko seurakuntalaiset Tyrväällä vieläkään ymmärtää, miksi Pilatus silloin itki.
Ja se Barabbas. Minäkin olen huutanut monta kertaa, että antakaa meille Barabbas – kun huusivat muutkin. Olen valinnut puoleni sen mukaan, missä ovat seisseet minua vahvemmat. On helppo huutaa Barabbasta, kun muutkin huutavat. Pääsiäiskertomuksessa ei kansanjoukosta kuulu ääntä, joka ehdottaisi, että Pilatus vapauttaisi sittenkin Jeesuksen – tai molemmat. En olisi uskaltanut minäkään ehdottaa.
Pääsiäisen sanomassa ylösnousemus ei juuri kosketa minua, sen enempää minun omani kuin Jeesuksenkaan. Minä uskon siihen, mutta se jää silti sivurooliin. Minulle pääsiäinen kertoo tämänpuoleisesta maailmasta. Pääsiäiskertomus on kertomus meistä, siitä millaisia me olemme.
Usko ei ole kuolemanjälkeistä elämää varten, matkalippu Taivaaseen. Minä tarvitsen Jeesusta juuri nyt, eläessäni. Minä tarvitsen toivoa paremmasta, jaksaakseni huomiseen. Tarvitsen uskoa ihmisyyteen ja voimia tehdä oikein.
Minulle pääsiäiskertomuksen rakkain henkilö on rikollinen, joka on naulittu ristiin Jeesuksen vierelle. Hän kokee ansainneensa väkivaltaisen kuoleman ja on alistunut kohtaloonsa. Jäljellä on vain toive, että Jeesus muistaisi häntä. Samoin minäkin toivon. Se, mitä kuoltuani tapahtuu, ei ole minun käsissäni. Eläessäni voin rukoilla voimia käyttää jäljellä olevan ajan oikein, tehdä edes joskus kuten Jeesus opetti.
Pääsiäisenä toivon, että Jeesus muistaa minua valtakunnassaan.
Piinaviikon raskas voimaballadi tavoittaa tunnelmani: W.A.S.P.-yhtyeen kappale Golgotha.
https://www.youtube.com/watch?v=lq5UQ8gWU-A
Kirjoittajan tili Twitterissä: @suonpaa
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Pääsiäinen Abu Ghraibissa
PuheenvuorotJoulua on uskonnottomankin helppo viettää, mutta pääsiäinen on paljon vaikeampi. Mies tulee, mies vangitaan, mies kidutetaan kuoliaaksi. Kertomus on täyttä abughraibia.