Suostuminen ja suostuminen
Haluaisin oppia erottamaan suostumisen ja suostumisen. Tiedäthän nämä kaksi kovin toisistaan poikkeavaa asiaa? On tämä suostuminen, joka hokemalla hokee ”kyllä”, jotta ei aiheuttaisi kenellekään harmia tai pahaa mieltä. Ja sitten on se suostuminen, joka sanoo ”kyllä” perusteellisen harkinnan jälkeen, painavasti ja sitoutuen.
Ensimmäistä suostumista on puolison tai työtoverin pyyntöön vastattu harmiton ”joo”. Olen mielestäni rakentava ja myönteinen, mutta pyynnön esittäjä pettyy kohta. Hajamielinen keskittymiseni paljastaa karusti, että olen vielä edellisessä asiassa kiinni tai ojentumassa jo seuraavaan.
Toinen suostuminen on sellaista kuin Jerusalemiin ratsastavan Jeesuksen hiljainen mutta määrätietoinen ”kyllä”. Ihmisten Hoosianna reunustaa ratsastajan tietä, mutta hän tietää, mihin on matkalla.
Ihmeellisintä on se, ettei tämä koko kansan pelastajaksi mainittu alistu kohtaloonsa, vaan luo sen itse. Hän ratsastamalla ratsastaa keskelle tulevien tapahtumien kulissia kuin kantaisi suostumisensa lippua oman kuolemansa etujoukoissa.
Minulle se on vakava kehotus: Älä anna päiviesi virran viedä mukanaan. Luo elämäsi. Tiedä, mitä todella haluat. Karsi muu ja antaudu sille.
Jaa tämä artikkeli: