Kaisa Kivimäestä läsnäolo on luonnollinen asia eikä mikään suoritus.
Sure pois
Kaisa Kivimäki voimaantuu keittiössä.
Moni on pojan tai tytön kummi, mutta kuinkahan moni voi sanoa olevansa kirkon kummi? Kaisa Kivimäki voi. Hän on Pyhän Annan lastenkirkon kummi, jonka tehtäviin kuuluu antaa kirkon käyttöön omaa osaamistaan. Niinpä Kivimäki puhuu siellä Naisten voimaantumiskeidas -tapahtumassa naisen voimasta.
Kivimäki on psykoterapeutti ja hänellä on vastaanotto Helsingissä. Yksityistä terapiatyötä hän on tehnyt yksitoista vuotta.
— Minulla on kaikenikäisiä asiakkaita — omia asioitaan voi käsitellä minkä ikäisenä tahansa, Kivimäki toteaa.
Normaali läsnäolo
Kun Kaisa Kivimäeltä kysyy, mitä ihmettä se naisen voima on ja eikö nykyään voisi jo puhua ihmisen voimasta, hän vastaa, että naisen voima tai voimattomuus kertautuu lähipiirissä moneen ihmiseen.
— Nainen on kodin sydän ja lasten tunteiden koti. Naiset opettavat tunteita lapsille, vakuuttaa Kivimäki.
Hänen mielestään nykyajan naisilta vaaditaan paljon.
— Naisen pitää olla sporttinen, uraa luova, harrastava, kodin henki, rakastajatar ja alati kehittyvä. Naisille tulee riittämättömyyden tunne. Imee voimia, jos täytyy jatkuvasti miettiä, mitä minun täytyy olla tai tehdä.
Kivimäki on huomannut, että pienten lasten äidit ovat usein huolissaan siitä, kuinka he olisivat nykysuositusten mukaan riittävästi läsnä lapsilleen. Häntä ärsyttää koko läsnäolo-sana.
— Vanhemmat yrittävät antaa lapsilleen jonkinlaisen läsnäolopiikin, eikä lapsen kanssa yhdessä oleminen lähdekään siitä, että vanhempi omasta halustaan tahtoo tehdä niin.
— Nykyään perheistä puuttuvat normaalit elämänrakenteet, ja läsnäolemisesta tehdään erillinen suoritus. Jos perhe esimerkiksi ruokailisi yhdessä, siinä oltaisiin täysin luonnollisesti läsnä. Tietenkin on myös perheitä, joissa rakenteet toimivat hyvin, selittää Kivimäki.
Kivimäki muistuttaa, että myös lapsen tuikitavalliset hoitotilanteet ovat sitä läsnäoloa.
Jäsentävä puhuminen
Jos nainen kokee olonsa pitkään riittämättömäksi, hän voi masentua. Kaisa Kivimäen mielestä masennus on käsittelemätöntä surua. Läpikäymätön suru jähmettyy masennukseksi.
— Ajattelemme usein, että suru kuuluu vain siihen, että suremme kuollutta ihmistä. Mutta surua voi tuottaa myös se, että menettää jonkin käsityksen itsestään. Esimerkiksi nainen ajattelee, että olen puolisona tietynlainen ja jos siihen tulee kolaus, se on myös menetys.
Kivimäen mukaan sama pätee työelämässä. Jos ei siellä etenekään niin kuin on toivonut, joutuu muuttamaan käsityksen itsestään. Se aiheuttaa surua, ja se pitäisi käydä läpi.
Voimia vievät myös esimerkiksi avioero, lapsettomuus tai vaikeudet lasten kanssa. Mistä nainen sen voiman silloin nappaa?
— Voimaa ei voi noin vain napata, vaan pitää löytyä kantovoimaa. Vaikeita asioita elämässä pitäisi saada puhutuksi. Puhuminen auttaa jäsentämään elämää ja ymmärtämään itseä. Siitä tulee kantovoimaa, Kaisa Kivimäki toteaa.
Puhua voi arkisesti ystävien kanssa, mutta joskus terapia voi olla tarpeen.
Itseen asettuminen
Elämänkriiseissä kannattaa Kaisa Kivimäen mukaan katsoa ympärillä olevaa luontoa. Ennen luonto rytmitti ihmisen elämää paljon: oli kiihkeämpiä kausia ja hiljaisempia kausia.
— Luonnossa on helppo hyväksyä muutos vaiheesta toiseen. Myös ihmiselämä vaihtelee muokatakseen sisimpämme valmiiksi seuraavalle elämämme vaiheelle.
Kun on levoton olo tai ahdistunut mieli, Kivimäki suosittelee tekemään jotakin konkreettista, joka auttaa keskittymään itseen. Tietenkin tekemisen tulee olla mieluista.
— Minä asetun parhaiten itseeni tekemällä ruokaa tai touhuamalla muuten keittiössä tai hoitamalla puutarhaa. Metsässä kävelemällä taas aistii ympärillä olevan luonnon, ja se elvyttää.
Realismikaan ei ole pahitteeksi.
— Elämä ei ole jossakin muualla, vaan tässä ja nyt. Arjessa.
Kaisa Kivimäki puhuu Naisten voimaantumiskeitaassa la 12.3. klo 11.30 Pyhän Annan lastenkirkossa.
Jaa tämä artikkeli: