Suuremmalla liekillä
Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
2. Piet. 3:13
Toivoa on niin kauan kuin on elämää.
Maailman menoa seuratessa tuntuu välillä, että kaikki on toivotonta. On niin paljon murhetta, hätää ja kärsimystä. Nyt pimeänä vuodenaikana valon puute korostuu. Se näkyy kanssaihmisten väsyneissä ja välinpitämättömissä katseissa, lasten leikkien puuttumisena synkillä pihoilla ja myös siinä, että vanhat ihmiset eivät uskaltaudu ulos pimeän tunteina.
Toisaalta, missään ei valon pilkahdus näy niin hyvin kuin pimeässä. Synkkänä sadeiltana kotona kynttilän valo näkyy kauas. Se lämmittää ja lohduttaa, ihan tavallinen kynttilä.
Niin lämmittää ja lohduttaa myös Herramme lupaus. Vaikka monet asiat näyttävät pimeältä, meillä on toivon kynttilä valaisemassa sieluamme, ruumistamme, henkeämme, koko elämäämme. Annetaan sen kynttilän palaa vähän suuremmalla liekillä nyt, kun maailma näyttää pimeämmältä.
Autetaan toisiamme, lahjoitetaan lämmin hymy ohikulkijalle. Hymyillään väsyneelle perheenäidille, joka työntää vaunuja ja kantaa painavaa kauppakassia. Avataan ovi isälle, joka kantaa nukkuvaa pienokaista. Kysytään naapurin mummolta kuulumiset. Kiitetään kaupan kassalla työskentelevää lähimmäistä.
Annetaan Kristuksen valon levitä meidän kauttamme. Sanotaan kyllä Jumalan valolle ja hänen lupaukselleen. Hellitään sitä sielussamme ja annetaan sen näkyä ulospäin.
Ensi sunnuntai on valvomisen sunnuntai. Sen aihe on Valvokaa! Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 90:1–6, 12–15, Aam. 4:12–13, 2. Piet. 3:8–14, 18 ja Matt. 25:1–13.
Jaa tämä artikkeli: