Suuren päivän tallentajana
Nykyaikainen hääkuva voi olla riemuhyppy Kellokosken kirkolla.

Nykyaikainen hääkuva voi olla riemuhyppy Kellokosken kirkolla.

Suuren päivän tallentajana

Juha Laitalainen: Tahdon! Suomalaisia hääkuvatarinoita. Docendo 2014.


Hääyötä ei kukaan vielä ole pyytänyt dokumentoimaan, toteaa valokuvaaja Juha Laitalainen. Yhden pariskunnan hän on kuitenkin kuvannut Aatamin ja Eevan asussa savusaunassa, puhdistautumassa hääyötä varten.

Kuvausperinne on muuttunut menneistä ajoista, jolloin hääpari vihkipäivän aamuna käväisi kuvattavana paikallisen valokuvaamon harmaan studiokankaan edessä.

Nykyisin halutaan dokumentoida koko hääprosessi aina alkuvalmisteluista häiden pikkutunneille saakka. Sitä varsinaista hääkuvaakaan ei juuri kukaan enää halua studiossa, vaan luonnossa tai muussa aidossa miljöössä.

Juha Laitalainen kutsuu lähestymistapaansa dokumentaariseksi hääkuvaukseksi. Hän on epäilemättä löytänyt markkinaraon. Kirjassa valokuvaajan rooli muuttuu samanlaiseksi kuin papin. Hän tapaa hääparin jo ennen häitä. Yhdessä suunnitellaan ja tehdään kirjallinen sopimus. Samalla kuvaaja ottaa ensimmäisen kuvan ja luo luottamuksellisen suhteen asiakkaisiinsa.

Laitalainen kehottaa opettelemaan vihkiseremonian ja hääjuhlan kulun, sopimaan papin kanssa kuvauksesta kirkossa, olemaan koko ajan hienotunteinen ja valppaana.

Kirja on tarkoitettu edistyneelle valokuvauksen harrastajalle tai puoliammattilaiselle. Laitalaisen näkemys hyvästä kuvauskalustosta on kalliin oloinen: parempi omistaa kaksi tai kolme järjestelmäkameran runkoa, joissa kussakin on eri objektiivi, kuin vaihdella optiikoita ja myöhästyä oikeasta hetkestä. Aika monella ammattikuvaajallakin on vain yksi runko, saati harrastajalla. Toisaalta Laitalainen suosittelee luonnonvalon käyttöä ilman hankalia salamalaitteita.

Näin Juha Laitalainen suosittelee:
”Hääjuhlien dokumentointi on syytä lopettaa jo ennen pilkkua.”
 

Jaa tämä artikkeli: