Suurin niistä on rakkaus
Vantaan Laurin mielipidepalstalla 16.9. oli kirjoitus rakkaudesta. Voi olla, että on turha keskustella synninrakastajien ja -puolustajien kanssa, mutta haluan valottaa asiaa kristillisestä näkökulmasta. Rakkaus pakottaa tähän.
Jos mainitsee homouden tai lesbouden olevan synti Jumalan edessä, niin heti leimataan näiden ihmisten viholliseksi. Siitä ei suinkaan ole kyse, vaan nimenomaan rakkaudesta heidän kuolematonta sieluaan kohtaan. Meidän tulee muistaa, että rakkaus ilman totuutta ei ole rakkautta, ja totuus ilman rakkautta ei ole totuutta. Jos ihminen ei tunne syntiä, hän ei huomaa tarvitsevansa sovitusta.
Raamatussa puhutaan rakkaudesta paljon. Jos rakastamme syntiä ja synnillistä elämää, niin se ei ole sitä rakkautta, joka mainitaan otsikossa. Lihan pyrkimykset eivät ole Jumalan vaikuttamia, vaan sielunvihollisen.
Uudestisyntyneillä ihmisillä on kaksi osaa, uusi ihminen ja vanha ihminen. Näiden välillä on jatkuva sota niin kauan kun ihminen on uskomassa. Jos tämä sota loppuu, ihminen on tehnyt rauhan sielunvihollisen kanssa ja silloin lihan pyrkimykset saavat ohjata ihmisen elämää.
Miksi Paavali sanoo, että rakkaus on suurin? Samassa yhteydessä puhutaan uskosta ja toivosta. Kun kerran siirrymme tästä elämästä kuoleman kautta iäisyyteen elävässä uskossa, niin usko ja toivo muuttuvat näkemiseksi, mutta rakkaus pysyy.
Miika Immonen
Jaa tämä artikkeli: