Sydänverellä suljetut kirjeet
Klaus Härö astui 2000-luvulla suomalaisen elokuvan kärkiohjaajien joukkoon rauhallisilla ja koskettavilla elokuvillaan Näkymätön Elina, Äideistä parhain ja Uusi ihminen. Nyt Härö on entisestään pienentänyt näyttämöään ja tiivistänyt perusasetelman kahden, täysin erilaisen ihmisen kohtaamiseen vanhassa pappilassa.
Enteellisesti, käsikirjoitus tuli muutama vuosi sitten Härölle postitse ilman mitään saatesanoja silloin tuntemattomalta kirjoittajalta, Jaana Makkoselta.
Nykyaikaisen tiedonvälityksen aikana on virkistävää päästä vielä käymään maailmassa, jossa postilaitos ja kirjeiden kirjoittaminen olivat arkipäivää. Eletään 1970-luvun ensimmäistä puoliskoa ja elinkautisvanki Leila armahdetaan. Hänelle tarjotaan paikkaa unohdetusta pappilasta, sokean pappi Jaakobin kotiapulaisena. Leila astuu pitkin hampain pappilan tavallisuudesta poikkeaviin rutiineihin.
Pappi Jaakob on sielunhoitaja ja esirukoilija, johon monet kirjeenkirjoittajat ovat luottaneet vuosien ajan. He ovat saaneet paluupostissa siunausta ja toisinaan huomattavaa rahallistakin apua. Leila ryhtyy papin silmiksi, mutta samalla hänen täytyy kohdata myös omat kipeät asiansa ja tukahdutetut muistonsa
Postia pappi Jaakobille on tutkielma paitsi itsekkyydestä ja uhrautumisesta, myös antamisesta ja saamisesta sekä avuntarpeesta ja armosta. Kaarina Hazardin esittämän tukahtuneen Leilan ja vereslihalla kaiken merkitystä epäilevän Heikki Nousiaisen esittämän papin kohtaamisissa on jännitettä, jonka painopiste vaihtuu, kun katsoja alkaa paremmin tutustua heihin.
Kuka on loppujen lopuksi autettava ja kuka pelastaja? Kuka eniten kaipaa rakkautta ja yhteyttä? Nämä ovat elokuvan isoja kysymyksiä, joita katsojan on omassa mielessään selvitettävä.
Härö on mestari kuvaamaan elokuvissaan lähimiljöötä, joka samalla symboloi isompia asioita. Lähikirkolla, jossa pappi Jaakob on tehnyt elämäntyönsä, on elokuvassa samankaltainen merkitys kuin suolla Näkymättömässä Elinassa tai merellä Äideistä parhaimmassa. Ihminen kokee oman totuutensa jonkin itseä mahtavamman voiman äärellä.
Postia pappi Jaakobille on onnistunut ja omaääninen elokuva. Kun postia ei enää papille tule, entinen elinkautisvanki Leila lukee pappilan puutarhassa isännälleen itse keksimiään kirjeitä. Tuossa kohtauksessa on unohtumatonta ilmaisua, kuvallista harmoniaa ja sisällöllistä koskettavuutta.
Visuaalisesti kaunis elokuva on kuvattu pääosin Kokemäellä. Myös elokuvassa käytetty kirkko, Tyrvään Pyhän Olavin kirkko sijaitsee Satakunnassa.
Postia pappi Jaakobille ensi-illassa 3.4.
Jaa tämä artikkeli: