Tompan perhe muuttaa kaupungista maalle. Uusi koti kaipaa nikkarointia.
Syksyn lastenkirjoissa muutetaan
Muutto toiselle paikkakunnalle tai vanhempien muutto erilleen on lapselle usein kova paikka.
Vasara ja nauloja
Kristiina Louhi: Tompan uusi koti. Tammi 2012.
Kristiina Louhen Tomppa-sarjassa on ilmestynyt jo neljätoista tarinaa. Uusin kirja käsittelee muuttoa.
Tompan perhe muuttaa kaupungista maalle. Uusi koti kaipaa nikkarointia, ja alle kouluikäistä Tomppaa helpottaa huomata, että kukaan ei ole seppä syntyessään, ei edes isä. Onneksi Tompallekin löytyy monipuolista puuhaa. Kodin paikka vaihtuu, mutta myös uudessa kodissa voi saada onnistumisen kokemuksia.
Louhen pyöreät ja värikylläiset muodot tuovat maalarinhommiin, lettujen paistoon ja lemmikkimadon majan tekoon hauskuutta ja kodikkuutta. Louhen luoma maailma on luonnollinen ja vapaasti hengittävä. Voisi uskoa, että tämän kirjan avulla lapsen muutto oikeasti helpottuisi.
Vanhempien ero vetää hiljaiseksi
Essi Kummu ja Marika Maijala: Puhelias Elias. Tammi 2012.
Essi Kummun ja Marika Maijalan kirjassa ollaan ystävyyden ja odotuksen äärellä. Ekaluokkalainen Elias on normaalisti puhelias, mutta nyt elämä vetää hiljaiseksi. Sanat ovat kadonneet.
Vanhempien eron jälkeinen kahden kodin malli tuntuu hämmentävältä. Isällä on uusi naisystävä ja tällä pieni tytär, joten pitäisi tottua myös laajentuneeseen lähipiiriin.
Kahden kodin tuoma juurettomuuden tunne ja elämäntilanteen hämmentävyys purkautuvat Eliaksella fantasioihin. Hän kuvittelee, että kaikki ihmiset elävät veden alla. Hän katselee kaupungin yläpuolella kulkevia naakkoja, jotka voivat olla vapaita siksi, että liikkuvat parvissa eroamatta koskaan toisistaan.
Iso tuki Eliakselle on Viron Pärnussa asuva ystävä Priit, joka onkin vähän erikoisempi tapaus. Vai istuvatko kaikkien parhaat kaverit isoissa honkapuissa? Kaikesta selvitään, kun on olemassa hyvien ystävien välinen salainen punainen lanka.
Puhelias Elias -kirjan teksti ja kuvitus tukevat harvinaisen hienolla tavalla toisiaan. Maijalan puuväripiirrokset korostavat kaupunkikuvauksessa arjen maagisuutta ja lapsen perspektiiviä.
Vuoropuhelua pehmoeläinten kanssa
Anke Wagner ja Eva Eriksson: Timo ja Piko muuttavat. Lasten Keskus 2012.
Saksalaisen lastenkirjailijan Anke Wagnerin ja ruotsalaisen pitkän linjan kuvittajan Eva Erikssonin kirjassa Timon perhe muuttaa. Alle kouluikäisen Timon paras pehmoeläinystävä on Piko-koira, joka taitaakin edustaa reippaan isäntänsä toista, pelokasta ja konservatiivista puolta.
Perheen muuttoon liittyy kaikenlaista hämmentävää. Piko haluaisi olla — päinvastoin kuin isäntänsä — omassa kopissaan, aina ja ikuisesti. Vuoropuhelu pehmoeläimen kanssa auttaa poikaa käsittelemään omia pelkojaan ja odotuksiaan sekä sopeutumaan uuteen tilanteeseen.
Uuden kodin läheltä löytyy onneksi Emmi, jolla myös on oma pehmoeläinystävä. Ystävyys onnistuukin parhaiten juuri nelisin. Toinen on helpompi hyväksyä, kun hänelläkin on monia puolia, kuten ihmisyyteen kuuluu.
Lapsen maailma tavaroineen ja kiipeilypuineen on kuvattu Erikssonin piirroksissa elävästi. Ne tekevätkin kirjan perin yksinkertaisesta tarinasta mielenkiintoisen.
Yhdessä eläminen on taitolaji
Sven Nordqvist: Viiru muuttaa. Tammi 2012.
Kahdennessatoista Viiru ja Pesonen -kirjassa ollaan tultu siihen pisteeseen, että toinen käy välillä aikalailla hermoille.
Kissan ja ikääntyvän elämäntaiteilijan yhteiselo on haastavaa, sillä Viiru ei luonnostaan ole mikään hiljaa hissuttelija. Se pomppii aina aamuneljältä sängyssään ja Pesonen herää meteliin. Jotain täytyy siis tehdä. Onko kuitenkaan pysyvä ratkaisu laittaa Viiru asumaan vanhasta huussista rakennettuun erillisrakennukseen?
Ruotsalaisen Sven Nordqvistin tarinassa on jälleen elämänviisautta keiden tahansa yhdessä elävien elämään. Maalaismaisema ja pienten tapahtumien suuret merkitykset ovat taattua Nordqvistiä. Kotikutoisen sympaattinen maalaismeininki viehättää vuodesta toiseen ja piirrosten yksityiskohdissa riittää nautittavuutta.
Kertakäyttöunelmista ystävyyteen
Johanna Venho ja Annastiina Syväjärvi: Yllin kyllin. WSOY 2012.
Johanna Venhon tarinassa Kylli-tytön perhe on muuttanut ja kaikki on hyvin, paitsi että muutossa tavaraa on siirtynyt uuteen kotiin järjettömiä määriä. Lieneekö syy uudessa ympäristössä, kun Kylli ei ole erityisen innostunut vanhoista leluistaan, vaan haluaisi saada itselleen jotain uutta. Lelukuvastossa komeilee pinkki puhuva poni, joka voisi syrjäyttää jopa ylimmän ystävän, Elviira-nuken.
Kuvittaja Annastiina Syväjärvi on tehnyt Kyllin perheestä koirahahmoja häntineen päivineen. Ne sulautuvat yllättävän hyvin muuten melko arkisesti luonnosteltuun tavaramaailmaan.
Talvisissa ulkokuvissa on mahtavaa tunnelmaa. Kylliä uhkaava lelukuvastomaterialismi sulaa onneksi rattikelkkalasketteluun, kun kuvaan astuu mukava Oiva-poika. Kaverusten nopeasti syntyneet yhteiset salaisuudet tuovat helpotusta muuton aiheuttamaan hämmennykseen.
Jaa tämä artikkeli: