SyysMatin markkinoilla on ainutlaatuinen tunnelma
Pauno Hellsten nauttii SyysMatin tunnelmasta ja tekee vapaaehtoistöitä jo seitsemättä vuotta. Tänä vuonna hän ohjaa muun muassa ongintaa Espoonjoella. Kuva: Patrik Lindström

Pauno Hellsten nauttii SyysMatin tunnelmasta ja tekee vapaaehtoistöitä jo seitsemättä vuotta. Tänä vuonna hän ohjaa muun muassa ongintaa Espoonjoella. Kuva: Patrik Lindström

SyysMatin markkinoilla on ainutlaatuinen tunnelma

Pauno Hellsten rakentaa talkoolaisena SyysMatin Markkinoita Espoon tuomiokirkonmäelle. Keskiaikaista markkinameininkiä voi kokea 17.-18. syyskuuta.

Rakennusinsinööri Pauno Hellstenin, 70, naama jää helposti mieleen. Syy on muhkean, harmaan parran. Tämän syksynä hän ohjaa muun muassa ongintaa Espoonjoella.

Keskiajalta periytyvät syysmarkkinat järjestetään Espoon tuomiokirkonmäellä nyt yhdeksättä kertaa.

"Kävijät viihtyvät ja tunnelma on niin sosiaalinen, että siinä sielu lepää. Moni tulee toisenakin päivänä uudelleen", Hellsten tietää.

Kyseessä on sadonkorjuujuhlan ympärille kehittynyt, seurakunnan järjestämä koko perheen käsityöläistapahtuma ja piknik-viikonloppu. Puuhaa riittää tekijöille ja kävijöille.

SyysMatin vastustamaton fiilis

Kerran Hellsten rakensi järjestäjien pyynnöstä jalkapuun kirkon kulmalle, jossa kävijät saavat kokea menneen ajan häpeäpaalun. Muutoin kirkonmäellä tulvii vastaan leppeä rauhallisuus, josta Hellsten nauttii.

"Oma tunnelmani alkaa aina nousta, kun ilmoittaudun vapaaehtoiseksi."

Syysmatin fiilis oli porkkana, joka veti Hellstenin vapaaehtoiseksi seurakuntaan.

"Pelkästään paikan kauneus ja historia puhuttelevat. Yhdessäolon tunnelma hyväilee mieltä. Rauhoittuminen ja yhdessä tekeminen lisäävät onnellisuutta."

Tunnelmaan vaikuttavat Hellstenin mukaan hyvät järjestelyt. Rihkamaa ei myydä, vaan käsityötuotteita ja elintarvikkeita. Muovituotteet ovat pannassa. Tarjoilua ja musiikkia löytyy moneen makuun.

 

Oma tunnelmani alkaa aina nousta, kun ilmoittaudun vapaaehtoiseksi.

 

"Täällä on halikoiria, pupuja, poneja, kanoja ja lampaita, joista lapset pitävät. On soppatykkiä ja kahvikärryä. Sepän pajan savu muistuttaa menneistä ajoista, samoin työnäytökset. Kirkonmäellä on nähtävää, jota ei helposti muualla voi kokea", Hellsten pohtii tapahtuman suosion syitä.

Hän suosittaa myös hiljentymistä perinnemessussa harmaakivikirkossa, jossa välillä soivat urut. Lisäksi hautuumaakierros kertoo omaa kiehtovaa kieltään historian vaiheista.

Töissä 60 vuotta

Myös Hellstenin oma elämänkaari on poikkeuksellinen. Mies johtaa poikansa kanssa rakennusfirmaa ja rakentaa kolmea omakotitaloa. Hellstenin käsistä on syntynyt noin sata taloa. Ensimmäinen oli oma koti, jonka hän rakensi Hirvisuolle 40 vuotta sitten. Vasta sen jälkeen hän kävi rakennusopiston.

"Kun on 60 vuotta tehnyt töitä, ei osaa lopettaa, vaikka minulla on monenlaista kremppaa."

Lapsena orvoksi jäänyt mylläri-isä suosi työtä ja säästäväisyyttä. Poika lähti kymmenvuotiaana veljineen kesätöihin heinä- ja sokerijuurikaspelloille Kalannissa. Työpäivät olivat kymmentuntisia, myös lauantaisin. Palkka oli viisi markkaa päivältä.

"Minulla oli omat moporahat säästössä jo 15-vuotiaana."

Isän lisäksi vuonna 1882 syntynyt äidin isä, joka eli pitkän elämän, oli tärkeä roolimalli pikkupojalle. Tämä kolmen sukupolven elämänkaari vie yli 130 vuoden taakse.

"Isoisä opetti minut onkimaan", Hellsten sanoo, ja heittelee puunoksasta tekemäänsä vapaa. Siimassa roikkuu korkista tehty koho.

Kuuden lapsen isoisä nauttii onkimisesta myös lastenlastensa kanssa mökillä Karkkilassa.

"Lapsenlapset ovat valtava siunaus", hän tiivistää.

Sydän pysähtyi, äijä huoltoon

Hellsten ohjaa myös seurakunnan nikkarointikerhoa Karhusuon koululla ja tekee suosittuja kämmenristejä leppäpuusta. Pientä pyöreäreunaista ristiä on mukava pyöritellä kädessä. Vannesahalla sahaamansa ristin hän viimeistelee sileäksi raspi-roopella, hiontatyynyllä ja unikkoöljyllä.

Miehellä on oma risti taskussa tai autossa. Sille on tarvetta. Sydän pysähtyi kokonaan viisi vuotta sitten.

Mies oli vaimonsa kanssa menossa katsomaan Tapani-myrskyn tuhoja mökille joulukuun lopussa 2011. Ennen metsään menoa he joivat aamuteet Karkkilan Shellillä. Siellä meni taju ja ambulanssissa sydän pysähtyi.

"Kehon päävirtajärjestelmä meni sekaisin. Äijä vietiin huoltoon ja elvytettiin henkiin, ja samalla asennettiin sydämeen tahdistin."

"Jos olisin ehtinyt tuolloin metsään, olisin jäänyt sinne. Ilman hyvää lääketiedettä olisin ollut kauan mullan alla. Minulla on ollut suojelusenkelit matkassa", hän sanoo, ja silittää ristiään.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: