Oma paikka. Ohjaaja Nina Mesiäinen letittää 16-vuotiaan Linnean tukkaa. Talon avoimessa kahvilassa voi lukea ja tavata muita tyttöjä, pelata tai vain rentoutua. Siellä on myös paikalla aikuinen, jonka kanssa jutella. Kuva: Sirpa Päivinen
Täällä tytöt saavat kasvaa rauhassa
Tyttöjen Talossa pohditaan naiseksi varttumista ja harjoitellaan vuorovaikutusta.
Kehonkuva, itsetunto, hyväksytyksi tuleminen,oman paikan löytäminen. Näitä teemoja nuoret tytöt pohtivat. Pojatkin askaroivat pitkälti samojen kysymysten äärellä, mutta tytöt jakavat tunteitaan herkemmin ja saattavat kantaa huolta ystävästään.
"Tyttöjen mietteissä korostuvat yhteisöllisyys ja liittyminen. Pojat miettivät enemmän fyysisiä juttuja, kuten onko penis oikean kokoinen. Miehen rooli on perinteisesti ollut jähmeämpi: miehet ovat tuoneet leivän pöytään ja tunteet on pitänyt piilottaa", kertovat Tyttöjen Talon avoimen toiminnan vastaava ohjaaja Nina Mesiäinen ja e-Talon projektivastaava Katri Peräaho.
Monet asiat kuten vanhempien erot ja työttömyys heijastuvat nuoriin. Usein tytöt tuntevat huolta perheen toimeentulosta tai joutuvat lopettamaan rakkaan harrastuksensa rahapulassa. Ongelmien seuraukset näkyvät usein viiveellä.
tarvitaan paljon aikaa."
Tyttöjen talon vastaava ohjaaja, Nina Mesiäinen
"Tilanne voi kriisiytyä esimerkiksi silloin, kun tyttö muuttaa omaan kotiin ja oma tila kasvaa. He ovat ehkä käyneet jo kuraattorilla tai nuorisopsykiatrisella poliklinikalla, mutta ovat silti kokeneet, ettei heitä ole kohdattu", Mesiäinen sanoo.
"Nuoret kaipaavat eniten turvallista läsnäoloa ja kuuntelijaa. Tytöt ovat vähän kuin kissoja; joskus luottamuksen syntymiseen tarvitaan paljon aikaa."
Tuen ja uusien tuttavuuksien tyyssija
Yhdysvalloissa kasvanut Emma Mannfors, 23, oli Suomeen palattuaan vuosia yksinäinen. Kavereita ei ollut oikeastaan yhtään, ja se sai hänet tuntemaan huonommuutta.
"Olen löytänyt Tyttöjen Talolta ystäviä ja käynyt kuvataideryhmissä. Siellä saa kokeilla erilaisia juttuja. Olemme esimerkiksi piirtäneet, maalanneet kangasta ja tehneet heijastimia."
Tähtitiedettä ja englantilaista filologiaa opiskeleva Mannfors pitää yhteyttä ulkomailla asuviin ystäviinsä Facebookin kautta.
"Aina jos mahdollista haluan kuitenkin jutella kasvokkain. Sosiaalisessa mediassa ihmiset ovat joskus roolin takana, ja näyttää siltä, että elämä olisi aina ihanaa."
Ida Laine
Ida Laineen, 28, poikaystävä kuoli kahdeksan vuotta sitten leukemiaan. Hänestä tuntui, ettei kukaan ymmärtänyt hänen suruaan. Talon ryhmistä ja yksilökeskusteluista hän sai apua.
"Pelkäsin pitkään, että jos ihastun johonkuhun, menetän hänet."
Laine käy yhä talossa silloin tällöin ja osallistuu vapaaehtoisena myös kahvilatoimintaan.
Maailman epävakaa tilanne huolestuttaa välillä kumpaakin nuorta naista.
"Osa ystävistäkin on pätkätöissä tai hakenut lukemattomia työpaikkoja."
Linnea, 16, kävi kaksi vuotta sitten Talon ilmaisu- ja tanssiryhmissä ja opiskelee nyt Kallion lukiossa. Tulevaisuus mietityttää häntä välillä.
"Tuntuu, että pitäisi tietää, mitä tekee 'isona'. Haluaisin nähdä maailmaa, löytää itseni ja tehdä jotain musiikkiin, kuvataiteeseen tai näyttelemiseen liittyvää. Taidetta tehdessäni tunnen olevani elementissäni."
Kipuilu ulkonäöstä näkyy
Kehonkuvan pohdiskelu näkyy erityisesti e-Talon anonyymeissä chattikeskusteluissa. Myös television Fitnesspäiväkirjat sai monet tytöt pohtimaan kehoaan.
"Tytöillä ulkonäköön liittyvä kipuilu on näkyvämpää kuin pojilla. Yritämme painottaa, että itsetunto rakentuu sisäisistä asioista, ja julkisuudessa asioita tarkastellaan joskus hieman pintapuolisesti", projektivastaava Katri Peräaho kertoo.
Keholliset työskentelytavat kuten tanssi, liike ja improvisaatio voivat tukea oman kehon hyväksymistä, itsetuntemusta ja vuorovaikutusta. Toisille taas puhuminen tai maalaaminen sopii paremmin. Tyttöjen Talossa voi käydä yksilökeskusteluja, ja siellä on tarjolla ryhmämuotoista toimintaa ja tukea.
Sosiaalisesta mediasta voi löytää uusia ystäviä ja keskustella anonyymisti kipeistä asioista. Toisaalta netissä voi joutua kiusatuksi, ja tämä kiusaamisen muoto jää usein piiloon.
"Kiusatun nimissä voidaan lähettää esimerkiksi loukkaava ja ilkeä viesti. Myös syrjintää voi esiintyä. Ulkopuolelle jäämisellä voi olla pitkäkestoiset seuraukset", Peräaho toteaa.
Reeta Tolonen, vapaaehtoinen "isosisko", on talossa yhtenä iltana kaksi kertaa kuukaudessa.
"Hengailen kahviossa, juttelen tyttöjen kanssa ja osallistun tapahtumiin. Välillä pelaamme tai teemme läksyjä yhdessä. Joskus juttelemme ajankohtaisista asioista. Avoimissa illoissa tärkeintä on erilaisuuden hyväksyminen ja toisten kunnioittaminen."
Tolonen on itse kahden teini-ikäisen äiti.
Tyttöjen talo on osa e-taloa.
15-vuotias kumppanuustalo
Tyttöjen talo on kumppanuustalo, josta vastaa Kalliolan nuoret Setlementtiliiton sekä Helsingin kaupungin toimijoiden kanssa. Päärahoittajia ovat RAY, kaupunki sekä opetus- ja kulttuuriministeriö. Talo on avoinna kaikille 10–28-vuotiaille tytöille ja nuorille naisille maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin kello 15–19. Joskus on myös viikonlopputapahtumia.
Talon avoimen kahvilan lisäksi tarjolla on Nuoret äidit -toimintaa alle 21-vuotiaille odottaville ja synnyttäneille naisille. Ryhmien lisäksi saa yksilöllistä tukea esimerkiksi synnytyspelkoon tai vanhemmuuden ongelmiin.
Pop in -seksuaalineuvontavastaanotolla voi jutella luottamuksellisesti ammattilaisen kanssa. Vastaanotolta saa jälkiehkäisypillereitä, kondomeja ja raskaustestejä. Siellä voidaan testata myös klamydia ja tippuri.
Eri kulttuureista tulevia tyttöjä tuetaan naiseksi kasvamisessa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Improvisointia treenaamalla oppii suhtautumaan rauhallisesti uusiin tilanteisiin
Ajankohtaista Hyvä elämäVilma Maanpää on jännittäjä, joka opettaa improvisointia muillekin.