Taantuman pasuunat
Pulskien vuosien jälkeen tekee kipeää, kun kertyneet läskit laitetaan
sulamaan. Taantuman pasuunat pauhaavat ja päivittäiset irtisanomisuutiset
lyövät niille tahtirumpua. Talousgurut eri puolilla maailmaa ovat sitä
mieltä, että taantuma on mielentila ja kuluttajien oikku. Ja oikkuilulta tämä
touhu tuntuukin. Viime vuonna vielä säästettiin ja nyt pitäisi paukutella
ostoksia kukkaronnyörit soikeina. Kuulostaako virsi tutulta kenestäkään yli
kolmekymppisestä?
Nyt olisi aika kaivaa esille 1990-luvun päiväkirjat ja arvioida edellisen
laman laihdutuskuuria. Valtion ja kuntien päiväkirjat tallennettiin
Kummeli-sarjaan. Kirkon päiväkirjoissa taas luki muistaakseni näin:
”Rakas päiväkirja. Olen melkoisen naatti. Hommaa on nimittäin riittänyt ihan
vapaaehtoisillekin asti. Perustimme ruokapankit, kokosimme vapaaehtoisrivit
ja lohdutimme monet itkut. Piispat puhuivat huonoimmassa asemassa olevien
suulla, ja viimeisestä luukusta, seurakuntien diakonia-avusta, syntyi
käsite.
Minun täytyy silti tunnustaa, ettei lama ollut kovin helppoa aikaa
minullekaan. Jäsenet erosivat sankoin joukoin kirkollisverosta
kitsastellessaan ja yhteisöverot hiipuivat muutenkin. Monessa seurakunnassa
kiristeltiin hampaita ja tehtiin kovia leikkauksia. Jotkut päätyivät
nipistämään lapsilta ja nuorisolta, vaikka juuri heitä tukistettiin kovasti
myös kuntapuolella. Jäljet näkyvät vieläkin.
Vähän hävettää tunnustaa, että homma meni ihan läskiksi, kun alettiin karsia
menoja. Työntekijäkahvioissa oli hiljaista pitkään, kun rahasta riideltiin.
Energiaa haaskattiin suotta työalojen väliseen kädenvääntöön.
Riidoista huolimatta sain kaikkien lomautusten ja irtisanomisien keskellä
kopin monesta väliinputoajasta. Melkoinen joukko kaikkensa menettäneitä löysi
uuden alun toiminnastani, sai turvan ja selviytyi uskomattoman hienosti,
mutta minua surettavat vieläkin ne, jotka ajautuivat epätoivoisiin
ratkaisuihin. Jos nyt saisin tehdä toisin, olisin jo taantumakellojen
alkusoitoilla tiivistänyt rivejä ja huutanut kovempaa ihmisarvon, jaetun
vastuun ja rakkauden puolesta.”
Kun talous rytisee, myös ihmisarvo kokee inflaatiota. Siksi nyt on aika
tiivistää kirkossa rivit ja ottaa esille kirkon ikivanha lamalääke:
rakkaus.
Jaa tämä artikkeli: