Palestiina kutsuu. Vuonna 2002 käynnistettyyn EAPPI-ohjelmaan on osallistunut 740 tarkkailijaa 17 eri maasta. Kaukaisimmat ovat tulleet Etelä-Amerikasta, Filippiineiltä ja Etelä-Koreasta. Kirkon Ulkomaanapu on ollut mukana vuodesta 2005. Tarkkailijat käyvät erityisen EAPPI-koulutuksen, minkä jälkeen he pääsevät maahan Israelin valtion myöntämällä kolmen kuukauden turistiviisumilla. Kuva: Petteri Kokkonen / Kirkon Ulkomaanapu

Taistelu Israelista

Kirkkojen Maailmanneuvoston EAPPI-ohjelma kytkeytyy toimintaan, jota tukevat useat terroristijärjestöt.

26.05.2014 13:30
Tekstit Juhani Huttunen

Jalla, jalla! Paimenpoika hoputtaa vuohia ja lampaita. Hiki haihtuu iholta. Juha Hyrsky on kävellyt tuntikausia pitkin hiekkaisia polkuja ja ruohikkoja seuranaan palestiinalaiset paimenet. Aavikot ovat vain automatkan päässä, eikä kuivassa ilmassa ehdi muodostua hikeä.

Paikka on Yatta ja sen lähiympäristö syvällä Länsirannan eteläosassa Palestiinan itsehallinnon alueella. Hyrskyllä on yllään khakinvärinen liivi, jonka selkämyksessä lukee Ecumenical Accompanier. Liivi viestittää, että Hyrsky on kansainvälinen EAPPI-tarkkailija, jonka tehtävänä on raportoida länsimaiselle yleisölle israelilaisten ihmisoikeusrikkomuksista sorrettuja palestiinalaisia vastaan.

EAPPI on lyhenne sanoista Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel, suomeksi ”Ekumeeninen kumppanuusohjelma Palestiinassa ja Israelissa”. EAPPI-ohjelman kotisivujen mukaan kyseessä on Palestiinan kirkkojen johtajien pyynnöstä vuonna 2002 syntynyt ja Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) hallinnoima ekumeeninen kumppanuusohjelma. Siinä länsimaiset vapaaehtoiset ryhtyvät ruokapalkalla ihmisoikeustarkkailijoiksi Israelin miehittämillä palestiinalaisalueilla. Suomessa EAPPI:a koordinoi Kirkon Ulkomaanapu. Ohjelman kotisivulla todetaan, että sen ”yksi tärkeimmistä periaatteista on puolueettomuus”. Niinpä tarkkailijoiden tehtävänä on ”raportoida ihmisoikeuksien ja kv. humanitaarisen oikeuden rikkomuksista tasapuolisesti riippumatta siitä, kumpi osapuolista on vastuullinen”.

Hyrskyn mukaan väkivalta Länsirannalla on arkipäivää. Alueen 2,7 miljoonasta ihmisestä jo yli 300 000 on juutalaisia siirtokuntalaisia. Armeija seuraa perässä.

– Se suojelee omia kansalaisiaan, mutta räikeät palestiinalaisen omaisuuden tuhoamiset ja siirtokuntalaisten väkivallanteot jäävät tutkimatta. Yleensä väkivallasta valituksen tekevä joutuu itse poliisin pidättämäksi, koska väkivallantekijät syyttävät väkivaltaisuudesta palestiinalaisia. Siirtokuntalaisilla on oikeus kantaa asetta, mutta palestiinalaisilla ei.

Kolmen kuukauden aikana Hyrsky näki israelilaisten tuhoamia oliivipuita, vesisäiliöitä ja muita elintärkeitä rakennelmia. Hän valokuvasi myös väkivaltaa.

– Susyan siirtokunnasta hyökkäsi Moshe-niminen mies sapatin kunniaksi laitumella olleiden lammaspaimenten kimppuun ja pahoinpiteli kaksi henkilöä ennen kuin palasi hurraavien lasten luo siirtokunnan alueelle.

EAPPI-ohjelma syntyi 2000-luvun alussa, jolloin palestiinalaisten kansannousu, toinen intifada, oli verisimmillään. Kesäkuussa 2001 KMN lähetti delegaation tutustumaan Lähi-idän tilanteeseen. Seitsenhenkistä ryhmää johti ansioitunut ruotsalainen sosialidemokraatti Peter Weiderud. Ruotsissa Weiderud ylsi keväällä 2013 otsikoihin vähättelemällä puoluetoverinsa Omar Mustafan rasismia, kun tämä oli esittänyt julkisesti, että juutalaiset suorittavat rituaalimurhia.

Elokuussa 2001 Weiderudin delegaatio julkaisi raportin, joka linjasi kauaskantoisesti KMN:n Lähi-idän politiikkaa. Raportti totesi jatkotoimenpiteistä: ”Yksi mahdollinen lähestymistapa on käyttää apartheid-kuvastoa ja -kieltä ja kehittää solidaarisuusstrategioita anti-apartheid- ja kansalaisoikeusliikkeen pohjalta.”

Delegaation toimittama raportti pani liikkeelle EAPPI-ohjelman käytännön toteuttamisen. Sen perusteella KMN suositteli myös Israelin siirtokuntatuotteiden kauppaboikottia. Virallisesti KMN erottaa toisistaan koko Israelin ja ainoastaan sen siirtokunta-alueiden boikotin. Myös Kirkon Ulkomaanavun vuonna 2012 käynnistämä Alkuperä merkkaa -kampanja korostaa: ”Emme boikotoi Israelia tai Israelin valtion alueelta tulevia tuotteita.”

Käytännössä asia on mutkikkaampi. Suomenkielisten EAPPI-sivujen kohdassa ”Näin osallistut” lukija ohjataan kairospalestine.ps-nettisivulle saatesanoin: ”Kehota kristittyjä toimimaan Kairos-julistuksen pohjalta.”

Kyseisen sivun taustalla on palestiinalaiskristittyjen joulukuussa 2009 julkaisema julistus Kairos Palestiina – Totuuden hetki. Yksi asiakirjan avainhenkilöistä on radikaalin Sabeel-organisaation perustaja, palestiinalaispastori Naim Ateek. Asiakirja on julkaistu myös KMN:n sivuilla.

Sorretut. Gazalainen viljelijä seuloo ohraa käsin. Palestiinan itsehallinto kuuluu maailman suurimpiin kehitysavun saajiin. Israel–Palestiina-konfliktin lisäksi väestö kärsii palestiilaisitsehallinnon korruptiosta ja ankarasta lainsäädännöstä. Kuva: Said Khatib/AFP Photo/Lehtikuva

Julistuksen englanninkielisessä versiossa vaatimus miehitettyjen alueiden boikotista liukuu koko Israelin boikotoimiseen. Kairos-julistuksen pohjalta syntyi Kairos Palestine -ryhmä, joka on koonnut kirkkoja eri puolilta maailmaa globaaliksi Kairos-verkostoksi. Ryhmä pitää yllä kairospalestine.ps-nettisivua, ja sitä koordinoi palestiinalainen aktivisti Rifat Kassis.

Kirkon Ulkomaanavun kutsumana Suomessakin vieraillut Kassis on EAPPI:n entinen kansainvälinen koordinaattori. Hän oli myös KMN:n edellisen pääsihteerin Samuel Kobian erityisneuvonantaja Lähi-idässä. EAPPI:n vuosina 2005–2007 julkaiseman ChainReaction-lehden numeron 5/2007 pääkirjoituksessa Kassis totesi, että YK:n suunnitelma jakaa Palestiina juutalaisvaltioksi ja arabivaltioksi marraskuussa 1947 oli suuri epäoikeudenmukaisuus, eikä Israelia itse asiassa olisi pitänyt perustaa.

Kairospalestine.ps-sivusto tukee avoimesti alun perin Durbanissa 2001 pidetyssä YK:n rasisminvastaisessa kokouksessa ideoitua maailmanlaajaa Boycott, Sanctions and Divestment (BDS) -kampanjaa. Vuonna 2005 organisoitunut BDS-kampanja tähtää Israelin valtion taloudelliseen, akateemiseen, kulttuuriseen ja poliittiseen eristämiseen kansainvälisestä yhteisöstä. Se boikotoi myös länsimaisia yrityksiä, joilla on merkittäviä kauppasuhteita Israeliin. Boikotoitavia yhtiöitä ovat muun muassa Intel, Motorola, L’Oréal ja Victoria’s Secret.

Palestiinalaiskristittyjen kannalta BDS on väkivallaton vaihtoehto terrorismille. Kampanja on Palestiinan itsehallinnon rahoittama. Sitä koordinoi Palestinian BDS National Committee, jonka päätukija puolestaan on Palestiinan kansallisten ja islamilaisten joukkojen neuvosto (Council of National and Islamic Forces in Palestine). Kyseiseen neuvostoon kuuluu useita terroristijärjestöjä, kuten Hamas, Popular Front for the Liberation of Palestine (PFLP) ja erityisen radikaalina tunnettu Islamilainen Jihad. Palestinian BDS National Committeen jäseninä on ammattiliittoja ja yhdistyksiä, joista osaa on väitetty keksityiksi.

Kairospalestine.ps-verkkotunnus on rekisteröity Kirkkojen Maailmanneuvostolle.

Kirkkojen Maailmanneuvoston useissa EAPPI-aiheisissa julkaisussa palestiinalaiskristittyjen vaikeiden elinolojen keskeisimmäksi syyksi todetaan Israel. EAPPI-ohjelman palestiinalaisten yhteistyökirkkojen johtajat ovat julkisesti puolustaneet jopa terroristijärjestöjä. Toisen intifadan aikana ortodoksinen arkkipiispa Theodosios Atallah Hanna, yksi vuoden 2009 Kairos–Palestiina-asiakirjan allekirjoittajista, lausui Dubaissa toimivan Gulf Newsin haastattelussa kesäkuussa 2002:

– Jotkut vapaustaistelijat omaksuvat marttyyriuden tai itsemurhatoiminnan. Mutta nämä toimenpiteet palvelevat jatkunutta kansannousua vapauden puolesta. Sen vuoksi me puollamme kaikkia kuolonuhreja.

Saman vuoden elokuussa Israelin poliisi pidätti Hannan estääkseen häntä tapaamasta terroristijärjestö Hizbollahin johtajaa, sheikki Nasrallah Hassania Libanonissa. Hanna on edelleen virassa ja aktiivinen KMN:n yhteistyökumppani.

Palestiinalaisten kirkkojen johtajien lausunnoissa ei kuitenkaan kuulu tavallisten seurakuntalaisten ääni. Oikeistolaisen Jerusalem Center for Public Affairs -ajatushautomon tutkijana työskentelevä amerikkalais-israelilainen oikeustieteen tohtori Justus Reid Weiner on 1990-luvulta asti haastatellut palestiinalaisia kristittyjä. Raportissa Human Rights of Christians in Palestinian Society (2005) Weinerin haastattelemat ihmiset tuovat esiin, että kristittyjen asemaa palestiinalaisalueilla on heikentänyt ennen kaikkea poliittisen islamin nousu 1980-luvulla.

Turvallisuussyistä nimettöminä esiintyvät palestiinalaiskristityt kertovat itse, että muslimit boikotoivat kristittyjä kauppiaita, ja monilta kristityiltä liikkeenharjoittajilta kiristetään mafiatyylisesti suojelurahaa. Kristittyjä tyttöjä raiskataan toistuvasti ilman pelkoa oikeuskäsittelystä. Weinerin mukaan kristittyjen vainoaminen on myös institutionaalista. Hänen mukaansa Palestiinan itsehallinnon perustuslakiluonnos perustuu sharia-lakiin, joka asettaa toisuskoiset alempiarvoiseen asemaan.

Weinerin raportissa kasvot kristittyjen vainoille antaa vuonna 2004 murhattu Ahmad El-Achwal. Hän oli kahdeksan lapsen muslimi-isä, joka joutui vuonna 1996 vankilaan Nablusissa Länsirannalla. Vankilassa El-Achwal koki herätyksen ja kääntyi kristityksi.

Pian El-Achwalin syytteet peruttiin. Hän alkoi julkisesti julistaa uutta uskoaan järjestämällä kotonaan jumalanpalveluksia ja jakamalla Raamattuja naapurustossaan. Seitsemän vuoden aikana viranomaiset pidättivät El-Achwalin useita kertoja, ja vankilassa häntä painostettiin palaamaan takaisin islamiin. Palestiinalaispoliisi kidutti El-Achwalia polttamalla ihoa tupakalla, hakkaamalla sähkökaapeleilla, pitämällä eristyssellissä ja nälkiinnyttämällä. Hänen akillesjänteensä leikattiin auki.

Turvallisuuspoliisi myös heitti palopommin hänen kotiinsa, ja hänen autonsa turmeltiin. Viranomaiset lupasivat, että kärsimys loppuu heti, kun El-Achwal palaa islamiin. Uhkailusta huolimatta hän jatkoi evankelioimistyötään. Piina loppui 21. tammikuuta 2004. Silloin neljä naamioitunutta miestä ampui El-Achwalin kotiovelleen.

Palestiinan itsehallinto rajoittaa myös muslimienemmistön elämää. Maaliskuussa 2013 Anas Awwad -niminen 26-vuotias mies tuomittiin vuodeksi vankilaan hallitsijan pilkasta. Uutistoimisto Reutersin mukaan Awwad oli kommentoitunut Facebookissa valokuvaa, jossa FC Barcelonan vieraana Espanjassa ollut Palestiinan presidentti Mahmoud Abbas potkaisee jalkapalloa. Kommentissaan Awwad kirjoitti: ”Uusi hyökkääjä Real Madridissa.”

Tuomion taustalla on Jordanian miehityksen ajalta periytynyt laki, jonka mukaan kuningasta ei saa pilkata. Viime vuosina tätä lakia on sovellettu varsinkin toimittajiin ja kansalaisaktivisteihin.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin tietoon tuli vuonna 2013 yhteensä 126 tapausta, joissa palestiinalaisviranomaiset olivat vuoden aikana kiduttaneet Länsirannan asukkaita. Gazan viranomaiset olivat tammi–lokakuun välisenä aikana kiduttaneet 180:aa palestiinalaista. Kahdeksan oli tuomittu kuolemaan. Seitsemän heistä surmattiin ennen tuomion täytäntöönpanoa. Yhden heistä, Hani Abu Aliyanin, Hamas hirtti. Häneltä oli saatu tunnustus kiduttamalla. Human Rights Watchin mukaan Aliyan oli väitetyn rikoksen tehdessään alaikäinen. Palestinian Human Rights Monitoring Groupin mukaan palestiinalaispoliisin säilöönotoissa on vuosina 1994–2009 kuollut yhteensä 49 ihmistä.

Kirkkojen Maailmanneuvosto, Kairos–Palestiina-ryhmä ja EAPPI vaikenevat näistä tapauksista.

Kirkon Ulkomaanavun johtajan Antti Pentikäisen mukaan EAPPI:n osuudesta kansainvälisessä Boycott, Sanctions, Divestment -kampanjassa ei pidä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä.

Rauhan puolesta. – Israel elää illuusiossa, että se voi saavuttaa rauhan luottamalla väkivaltaan, sanoo Kirkon Ulkomaanavun johtaja Antti Pentikäinen. Kuva: Kai Lindqvist

– Erilaisiin koalitioihin voidaan osallistua, koska sitä kautta hankitaan tietoa ja verkostoidutaan. En pitäisi tätä kovin merkittävänä asiana. Kirkon Ulkomaanapu ei tue kategorista Israelin boikottia, Pentikäinen sanoo.

– Vaadimme ainoastaan siirtokuntatuotteiden merkitsemistä asianmukaisesti. Tämän väittäminen antisemitismiksi on absurdia, sillä Israel itse on allekirjoittanut EU:n kanssa sopimuksen tuotteiden alkuperän merkitsemisestä, Pentikäinen sanoo.

Hänen mukaansa boikottipuheilla on kääntöpuolensa. Israelissa boikotin kannattaja voidaan tuomita valtaviin korvauksiin liiketoiminnan vahingoittamisesta.

– Pelko velkavankeuteen joutumisesta on todellinen. Tämä rajoittaa merkittävästi myös israelilaisten sananvapautta.

Pentikäisen mukaan EAPPI-ohjelmassa käydään sisäistä keskustelua puolueettomuudesta.

– EAPPI-tarkkailijat kirjoittavat oman kokemuksensa pohjalta henkilökohtaisia mielipiteitään. Huomattavan monen paikan päällä olleen mukaan Israel kohdistaa rakenteellista vainoa palestiinalaisiin, hän sanoo.

Kyse ei ole vain suorasta väkivallasta, sillä Israelin lainsäädäntö asettaa ei-juutalaiset eriarvoiseen asemaan muun muassa maanomistus- ja rakennuslupakiistoissa.

Pentikäisen tietoon ei kuitenkaan ole tullut, että palestiinalaiskristityt olisivat joutuneet muslimienemmistön vainoamiseksi.

– Paikallisten kristittyjen yksiselitteinen viesti meille on, että Palestiinan itsehallinto suojelee kristittyjä. Tosin Gazan kaistalla kristityt ovat olleet ahtaalla. Myös jotkin avustusjärjestöt ovat kohdanneet vaikeuksia. Kyse ei silti ole ollut järjestelmällisestä vainosta.

Erityisen kiusalliseksi Pentikäinen kokee sen, että fundamentalistiset ”Israelin ystävät” pyrkivät estämään järkiperäisen keskustelun lähettämällä häirikköviestejä, joissa uhkaillaan, että Jumala vetää siunauksensa pois Suomelta, jos Israelin valtiota arvostellaan.

– Nämä ryhmät elävät pelon vallassa ajatellessaan, että heidän täytyy ansaita Jumalan rakkaus tukemalla kritiikittömästi Israelin valtiota.

Epilogi. Pieni tyttövauva kärsii ruoansulatuskanavan tulehduksesta. On marraskuu 2013. Vauva makaa israelilaisessa Rabin Medical Centerin yhteydessä toimivassa lastensairaalassa kymmenen kilometrin päässä Tel Avivista. Tytön nimi on Amal Hania. Hän on terroristijärjestö Hamasin johtajan Ismail Hanian pojantytär. Lapsen isä Abdul Salam Hania kirjoittaa Facebookissa: ”Rakkaat veljet, Amal on nyt siirretty vihreän linjan sisäpuolelle.” Vihreä linja tarkoittaa vuoden 1949 aseleporajaa.

Apartheid-maaksi syytetyn Israelin lääkärit yrittivät pelastaa terroristijohtajan lapsenlapsen. Sairaus kuitenkin voitti. Muutamaa päivää myöhemmin Amal kuoli.

Reilu kuukausi aiemmin, lokakuun 19. päivänä, Ismail Hania piti puhetta Rashad a-Shawa -kulttuurikeskuksessa Gazassa. Hän ylisti Hamasin aseellisen siiven al-Qassam-prikaateja. Tämän jälkeen hän osoitti kiitoksensa länsimaisille liberaaleille ja aktivisteille, koska he auttavat Hamasia sen lopullisen päämäärän saavuttamisessa.

– Panemme luottamuksemme maailman liberaaleihin, jotka vastustavat miehitystä ja vääryyksiä, joita sionistit aiheuttavat meille, Hania sanoi.

– Kehotamme kaikkia voimia, järjestöjä ja palestiinalaisia yksilöitä yhdistämään voimansa kansallisella tasolla kohdatakseen vihollisen kanssa neuvottelemisen vaarat ja kaikki mahdolliset sopimukset vihollisen kanssa ja perustaakseen palestiinalaisen kansallisen strategian, joka käsittää kaikki seuraavat operaatiot ja toimintamuodot...

Sitten Hania luetteloi:

– Aseellinen vastarinta, populaari vastarinta, poliittinen, diplomaattinen, tiedotuksellinen, yhteiskunnallinen ja laillinen vastarinta sekä akateeminen ja diplomaattinen boikotti. Tämän on tapahduttava kaikilla tasoilla, paikallisilla ja kansainvälisillä.

Lähteet:Human Rights Watch: World Report 2014.
Jerusalem Institute of Justice: Hidden Injustices. A Review of PA & Hamas Human Rights Violations in the West Bank and Gaza. 2012.
Justus Reid Weiner: Human Rights of Christians in Palestinian
Society. Jerusalem Center for Public Affairs 2005,

www.eappi.fi, www.jcpa.org, jij.org.il, www.oikoumene.org, kairospalestine.ps, www.bdsmovement.net