Taivaan tähden: Epäreilu meikäläinen
Ihmisellä on tarve kuulua joukkoon. Koska ihmiskunta on suuri yksikkö, se on jakautunut erilaisiin ryhmiin: ollaan tuttuja, asutaan samoilla kulmilla, puhutaan yhteistä kieltä tai pidetään tärkeinä samanlaisia asioita.
Rajan korostaminen vahvistaa kuulumisen tunnetta. Olemme meikäläisiä, koska emme ole samanlaisia kuin teikäläiset.
Uskonnot ovat vahvoja meikäläisyyksiä. Ne määrittävät, miten niissä uskotaan, rukoillaan ja toimitaan. Se ei olisi vaarallista, ellei meikäläisyyteen liittyisi aina myös taipumus pitää itseä ja omaa ryhmää parempana kuin muut. Rakkauden ideologiastaan tunnetuiksi tulleet kristityt ovat vielä tunnetumpia julmuudestaan.
Siksi luen kiusaantuneena ensi sunnuntain raamatuntekstejä. Ne korostavat jakolinjaa maailman ja taivaan välillä. Niillä, joilla on Jumalan henki, on kaikki muukin paremmin. Minusta se on epäreilua.
Kun profeetta Jesaja puhuu Jumalan kansan turvallisesta asuinpaikasta ja autiomaasta, joka muuttuu hedelmätarhaksi, minua yksinkertaisesti suututtaa, että hän ei kehota kutsumaan sinne myös niitä, jotka eivät kuulu Jumalan kansaan.
Sitten annan jo profeetalle anteeksi. Kirkon kasvuhistoria on myös armon ja inhimillisyyden kasvuhistoria. Mitä enemmän vääryyttä armo on nähnyt, sitä avarammaksi se laajentanut sylinsä. Koska nykyään tiedämme, että olemme yhtä perhettä, hedelmätarhamme eivät tarvitse enää aitaa.
su 14.5.
Taivaan kansalaisena maailmassa
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
