Taivaan tähden: Suojamuuri

Taivaan tähden: Suojamuuri

Jumala on loputtoman kekseliäs ja hyväntahtoinen.

Taivas ei olisi minulle taivas, elleivät lapseni olisi siellä, sanoi muinainen Kotilieden päätoimittaja. Meidän äiti ajatteli varmasti ihan samoin. Siksi hän saattoi ihan itkeä ajatellessaan kirkosta vieraantuneita lapsiaan.

Äiti syytteli itseään. Hän se oli ollut niin taitamaton lapsiaan taivaan tielle saattamaan. Hän se oli antanut huonon kristityn mallin ja vieraannuttanut lapsensa uskon kalliista lahjasta.

En onnistunut äitiä lohduttamaan. Saatoin vain harmitella sellaista kristillisyyden tulkintaa, joka ei rauhoittele levottomia sydämiä Jumalan loputtomalla kekseliäisyydellä ja hyvällä tahdolla. Äidille olisi pitänyt lukea Apostolien teoista, miten yhden usko pelasti koko perhekunnan.

Kaikkien syyllisyyttä kantavien, lapsistaan ja rakkaistaan huolestuneiden tuomiopäivänä on nostettava korkealle Kristuksen kuninkuuden voiton lippu. Pieni viaton Karitsa pitää siinä pystyssä verensä punalla piirrettyä viiriä. Hänen ujo pehmeytensä on meidän kaiken kestävä suojamuurimme. Hänen vaatimaton lempeytensä on varjoton valomme. Emme ole tulta suitsevan tuhon juurella vaan pehmeää samettia ja hunajaa vuotavan Siionin vuoren luona.

Ja vaikka vuoret väistyisivät ja kukkulat horjuisivat, sittenkään tämän pienen Karitsan hyväksyvä katse ei sinusta ja rakkaistasi väisty eikä hänen syliin sulkeva tinkimätön hyvä tahtonsa horju.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi