Maan tapa. Suomalainen oppi Kaliforniassa rentoa luottamusta kykyihinsä. Kuva: Milica Stankovic
Taivaan tähden: Kaksi isänmaata
Lukioikäisenä vaihdoin isänmaatani vuodeksi. Päädyin vaihto-oppilaaksi Kaliforniaan, Sacramentoon.
Vuosi muokkasi persoonallisuuttani enemmän kuin mikään koulu, kurssi tai armeija koskaan. Vain avioliitto ja lapset menevät muutosprosessissa sen kokemuksen edelle.
Vanhempani olivat sodanjälkeistä Suomen rakentajasukupolvea. Elämän kirjoittamattomia arvoja olivat meillä päin arkinen työ, arkinen realismi ja arkinen taju siitä, ettei pidä uskoa itsestään liikoja.
Kaliforniassa opin, että siellä päin arvoja olivat rento työ, rento realismi ja rento luottamus onnistumiseen.
Yhtäkkiä olin maailmassa, joka kannusti tekemään unelmista totta. Niitä ei pilkattu eikä vähätelty. Kaikki tuntuivat pitävän mahdotonta mahdollisena.
Se oli kuin terapiaa. Palasin elämänuskoa uhkuen, eikä suomalainen alakulo ole sen jälkeen ihan nitistänyt.
En ole silti koskaan kaivannut enkä harkinnut muuttoa Kaliforniaan. Riitti, että se antoi uuden näkökulman ja teki minusta hiukkasen vahvemman suomalaisen.
Ensi sunnuntain teema pohdiskelee kahden valtakunnan kansalaisuutta. Kristityllä on kaksi isänmaata, tämän- ja tuonpuoleinen.
Asumme ja olemme täällä, mutta taivaan valtakunnan kansalaisuus antaa perspektiiviä. Luo uskoa. Tekee meistä vahvempia taistelussamme tämänpuoleista syntiä ja alakuloa vastaan. Ja antaa unelman paremmasta maailmasta.
24. sunnuntai helluntaista
kahden valtakunnan kansalaisena
Väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Tekstit: Ps.75:2-8; Dan.2:31-41,44; Room.13:1-7; Matt.17:24-27
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taivaan tähden: Silminnäkijä
Hengellisyys"Itse askarreltu elämäntehtävä saattaa olla pakkopaita, joka estää minua heittäytymästä siihen, mikä tekee tuloaan."