Taivaan tähden: Kuoleman opettelemista
Myös kuolema on osa elämän salaisuutta. Siksi siitä pitäisi puhua lastenkin kanssa.
Suomessa vietetään pyhäinpäivää – ei vainajien päivää, kuten Espanjassa ja Etelä-Amerikassa.
Se näkyy juhlatapojen erilaisuudessa. Juhla on erityisen merkittävä Meksikossa, jossa kuolleiden päivä on kansallinen biletys- ja vapaapäivä. Meillä taas pyhäinpäivä on rakkaiden läheisten hiljaisen, sisäistyneen muistamisen päivä. Jo sanana pyhäinpäivä suuntaa ajatukset johonkin, joka on kuolemaa enemmän.
Pyhäinpäivä nostaa esiin jokaisen ihmisen osan: elämän rajallisuuden. Tavallisessa elämänmenossa asiaa ei juuri mietitä. Hautajaisissa ja pyhäinpäivänä teema sen sijaan on läsnä. Elämän pelottavinta asiaa – kuolevaisuutta – käsitellään yhdessä.
Miksi sen käsittely on tärkeää? Koska, kuten Sigmund Freud kirjoitti, ”jos haluat kestää elämän, valmista itsesi kuolemaan".
Valmistautuminen kuolemaan ei ole meidän ajassamme luontaista. Kuolema on vaiettu. Siitä ei puhuta, sitä ei nähdä, se on kuin ei olisikaan. Puhumattomuus uhkaa viedä ihmisiltä viimeisetkin sanat ja nimet, joilla kuvata tuonpuoleisuutta.
Kouluissa opetetaan lapsille kaikki munasolun hedelmöittymisestä ja uuden elämän alkamisesta. Se on sinänsä tärkeää, jotta elämän suuri salaisuus valottuu. Mutta yhtä tärkeää on opettaa lapsille myös kuolemaa. Samasta syystä. Elämän salaisuuden takia.
Miten kuolemaa voi opetella? Siten, että alkaa käsitellä sitä. Vaikka aihe on kulttuurissamme lähes tabu, kuolemalla on yhä omat väylänsä, joita pitkin se pyrkii esiin. Pyhäinpäivä on yksi sellainen väylä.
Lauantai 4.11. on pyhäinpäivä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Pyhäinpäivänä ei tarvitse olla synkkä ja elämänkielteinen
PuheenvuorotKuolema tuntuu nykyään harvinaisemmalta vieraalta kuin vielä 1970-luvulla.
