Taivaan tähden: Lämppäri
Jeesuksen viestiä vievä voi uneksia suuria, koska hänen ei tarvitse selviytyä yksin.
Sunnuntain evankeliumissa on kohta, johon en aikaisemmin ole kiinnittänyt huomiota. Yleensähän tuosta kertomuksesta, jossa Jeesus lähettää viestinviejiä naapurikyliin, on tapana puoliksi rohkaisten ja puoliksi uhriutuen nostaa esiin se, että meidät on lähetetty kuin lampaat susien keskelle tai että työmies on palkkansa ansainnut.
Kovin monen en ole kuullut keskittyneen Jeesuksen aggressiiviseen loppukaneettiin, jossa hän kehottaa tuomitsemaan kovin sanoin ne kylät ja kaupungit, joissa viestintuojia ei oteta ystävällisesti vastaan. Panen moisen uhon Jeesuksen testosteronisen turhautumisen piikkiin.
Sen sijaan luen tarkkaan Luukkaan kuvaaman tapahtuman alun. Siinä kerrotaan Jeesuksen lähettävän oppilaitaan kahden hengen tiimeinä edellään. Hän lähettää heidät kaupunkeihin ja kyliin, joihin aikoo itse mennä.
Jeesus tarvitsee siis lämppäreitä, tiedäthän, lämmittelybändejä, jotka soittavat ennen kuin maestro itse nousee lavalle.
Juuri nyt tämä löytö lohduttaa minua, joka liian herkästi kannan koko maailman tuskaa harteillani. Se vapauttaa minut syyllistymästä silloin, kun hyvää tarkoittaessani epäonnistun. Se antaa minun laskea rimaa ja vaatia itseltäni vähemmän. Se rohkaisee minua uneksimaan suuria, koska minun ei tarvitse selviytyä yksin.
Hyvänä lämppärinä soittaminen riittää. Vastuun lopputuloksesta kantaa toinen.
Kirkon kalenterissa sunnuntain 29.10. aihe on Jeesuksen lähettiläät.
Jaa tämä artikkeli: