Taivaan tähden: Minä uskon, mutta...
Millainen voisi olla uuden ajan uskontunnustus?
Suomessa luultavasti yleisin uskontunnustus kuuluu: Minä uskon, mutta eri tavalla kuin kirkko opettaa.
Tiedän, että monelle aktiivisellekin kirkossakävijälle messun yhteydessä lausuttu yhteinen uskontunnustus on hankala paikka. Yleisin uskontunnustus on Apostolinen uskontunnustus, joka syntyi viimeistään 200-luvulla Roomassa. Sen lausuja tulee ottaneeksi kantaa neitseestä syntymiseen, ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään.
Kyseisen uskontunnustuksen jälkeen syntyi useita muita. Nykyisin kirkot liputtavat kolmen ekumeenisen eli maanpiirin kattavan uskontunnustuksen puolesta. Ne ovat toinen toistaan yksityiskohtaisempia. Kiista pikkutarkoista muotoiluista sai lopulta kirkon hajoamaan idän ja lännen kirkoiksi vuonna 1054 jKr. – vaikka uskontunnustuksen pitäisi olla kristittyjä yhdistävä eikä erottava.
Uusi aika ei ole tuottanut vanhojen uskontunnustusten kaltaisia yhteen ääneen lausuttavia julistuksia. Jo kirkkolakikin sen kieltää.
Se on sääli. Jos minä saisin yrittää, kristittyjen yhteinen tunnustus voisi kuulua näin:
"Minä uskon Jumalaan, Luojaan, joka rakastaa luomaansa maailmaa ja ihmistä. Ja joka haluaa luoduille hyvää niin elämässä kuin kuolemassa.
Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka tuli sen kertomaan.
Ja Pyhään Henkeen, joka auttaa meitä raivaamaan erämaasta puutarhan ja luomaan Jumalan valtakunnan maan päälle.
Amen."
Kirkon kalenterissa sunnuntain 8.4. teemana on Ylösnousseen todistajia.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kun Jumala puuttuu tapahtumien kulkuun, tuloksena ei ehkä olekaan äkkikäännös vaan tapa nähdä toisin
HengellisyysMeille ei aina käy niin kuin toivoisimme. Jälkikäteen saatat huomata, että olit silloin tiellä, jota voisi sanoa myös johdatukseksi.
