Taivaan tähden: Mykän laulu
Sureva tarvitsee yksinkertaisia suuntaviittoja.
Tiukassa paikassa haparoin ääriviivojani enkä löytänyt niitä. Olin mennyt rikki ja lepattelin monin repalein. En tunnistanut kohtaa, josta voisi tarttua tuttuun arkeen.
Läheisin ihmiseni oli huolissaan eikä tiennyt, mitä tehdä. Niinpä hän luki ääneen virsikirjan takaosaan präntättyä illan rukoushetkeä, kompletoriota.
”Olemme päivän lapsia”, rakkaani luki. ”Emme kuulu yölle emmekä pimeydelle.”
Se ei vastannut todellisuutta, jossa elin, mutta siitä tuli minulle suloinen mantra. Toistin sitä yöni pimeässä, johon kuluttavat päivät minut heittivät.
Olemme päivän lapsia. Emme kuulu yölle emmekä pimeydelle.
Profeetta Jesaja sanoo sen vähän mahtipontisemmin: Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa.
Mitä suuremmassa surussa tai liikkumattomuudessa tai tuskassa olen, sitä yksinkertaisempia suuntaviittoja tarvitsen. Turha puhua jumalallisista merkityksistä sille, joka miettii, kannattaako hengittää enää. Hän on vailla seuraavan sisäänhengityksen voimaa.
Sellaisen ihmisen adventti ei ole uskomista tai vakuuttumista. Se on kuljeskelua maisemassa, tai jos ei edes sitä, pelkkä maiseman katseleminenkin voi riittää.
Lähteitä puhkeaa autiomaahan. Vuolaina virtaavat purot arolla. Sokea näkee. Kuuron korvat aukeavat. Rampa hyppii kuin kauris. Mykän kieli laulaa. Älkää pelätkö.
10.12. on toinen adventtisunnuntai.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taivaan tähden: Hoosianna-flashmob
HengellisyysJeesus oli suunnitellut kaiken huolellisesti. Keskeisessä osassa oli aasi. Hän oli sopinut järjestelyistä sen omistajan kanssa jo etukäteen.
