Ystävän neuvo. Puhkea kukkaan siinä, missä olet.

Taivaan tähden: Pysyvä jälki

• 28.05.2015 13:35
• Kaisa Raittila
• Pihla Tiihonen

Apostoli Paavali on kirjoittanut oppipojalleen Timoteukselle talouspoliittisen muistutuksen rikkauden vaaroista: Tyydy siihen, mitä sinulla on. Emme ole tuoneet maailmaan mukanamme mitään emmekä voi viedä mitään täältä pois.

Muistan seisseeni marraskuun sateessa hiekkalaatikon reunalla räkäisten lasten kanssa, kun vieressä kaveri sanoi: ”Puhkea kukkaan siinä, mihin sinut on istutettu.” Nieleskelin, mutta painoin ohjeen mieleeni. Tosiasioiden tunnustaminen on sittemmin tuonut elämääni rauhaa ja jarruttanut jatkuvaa muutoksen nälkää.

Mutta on Paavalin kehotuksessa aineksia ristiriitaankin. Pitäisikö köyhän suostua siihen, että hyvä ei jakaudu tasan? Eikö tilanteeseen tyytyminen ole kaiken kehityksen jarru? Vain mahdottomia uneksineet ovat saaneet nähdä mahdottoman käyvän toteen.

Mikä elämässäni on katoavaa, mikä katoamatonta? Kristittynä minun kuuluisi kai katoamattomiksi mainita ainakin armo, rakkaus ja Jumala. Mutta entä ne, jotka elävät vailla oikeutta? He eivät tunnista armoa. Entä pahoinpidellyt ja hylätyt? He ovat menettäneet uskonsa rakkauteen. Entä ne, joita ennakkoluulot ja kärsimys syövät? He kieltävät Jumalan.

Niin katoavat siis ihmisen usko, toivo ja rakkaus. Katoamatonta on vain ihmisen kokemus. Se on lahjomaton eikä sitä muuta kuin toisenlainen kokemus. Puhe rakkaudesta on turhaa siellä, missä ei rakasteta. Armottoman suussa armo muuttuu purevaksi käärmeeksi.