Arvoitus. Ihmisellä on elinaika tutustua itseensä.
Taivaan tähden: Sinä olet aarteesi
”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle”, Jeesus sanoo.
Syy on ilmeinen. Omaisuus on katoavaa. Käärinliinoissa ei ole tunnetusti taskuja.
Jeesus kehottaa keskittymään aarteisiin, jotka säilyttävät arvonsa myös sen jälkeen kun aika on jättänyt ihmisen.
Onko jotain, jonka ihminen vie mukanaan rajan tuolle puolen?
On. Ihminen vie mukanaan omimman itsensä – sen mitä voimme kutsua sanoilla True self. Tai sielu, miksei niin.
Se on meillä kaikilla enemmän tai vähemmän hukassa. Siksi ”oikea minä” on aarre, joka täytyy etsiä piilostaan ja jota täytyy vaalia.
Ihmisen koko elämä on yhtä etsikkoaikaa, aikaa, joka on annettu, jotta me voisimme löytää sen haavoittuneen ja syvällä jossakin geeniemme ja selviytymisstrategioittemme takana olevan todellisen itsemme. Sen, minkä kerran viemme mukanamme.
Siksi tämä etsikkoaikamme sisältää perustavaa laatua olevan kysymyksen, joka kuuluu: Kuka minä olen? Kuka olen oikeasti?
Omimman itsensä etsiminen ja Jumala kuuluvat merkillisellä tavalla yhteen. Jumala on se, joka ihmistä kutsuu – kutsuu sitä imagonsa takana piileskelevää todellista ihmistä.
Jumala on myös se, joka loi ihmisen sinuksi ja minuksi. Hän haluaa, että kasvamme elämässä itsemme kaltaiseksi.
Ihminen ei voi sieluaan pelastaa. Sen tekee Jumala. Mutta ihmisen tehtävä on sielunsa löytäminen.
16. sunnuntai helluntaista
Jumalan huolenpito
Väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Tekstit: Ps.86:1,3-7 2.Moos.16:11-19,31,3; Ap.t.20:32-35 tai 1.Tim.6:17-19; Mat.6:19-24
Jaa tämä artikkeli: