Kuva: Thinkstock
Taivaan tähden: Usko ja epäusko
Sunnuntain teema on usko ja epäusko. Molemmat ilmiöitä, jotka tunnistamme itsessämme.
Usko on valtava voimavara. Vastaavasti epäusko – niin terveellistä kuin se raittiina annoksina onkin – on voimavarasyöppö.
Elämme Suomessa nyt keskellä kuluttavaa epäuskoa. Uutisia seuratessa tulee sellainen olo, että kukaan ei enää usko mihinkään.
Huomaan lukevani silmät kiiluen jokaisen asiantuntijalausunnon, jossa tarjoillaan edes hiukkanen toivoa, edes jotakin, mikä lisäisi luottamusta. Olen läpeensä kyllästynyt kyynisyyteen, jossa kaikki hyökkäävät kaikkia vastaan. Ja romuttavat sen vähänkin luottamuksen, mitä on jäljellä.
Nyt me epäuskoiset tarvitsemme kipeästi heitä, jotka sanovat: Tästä selvitään. On kaikki syy luottaa Suomeen ja suomalaisiin.
Tästä on helppo siirtyä miettimään hengellisyyttä ja uskoa hengellisenä voimavarana. Mietimme usein uskoa oman ponnistuksemme kautta. Että jaksanko minä uskoa Jumalaan? Mutta joskus voi olla terveellistä pohtia asiaa myös toisinpäin.
Nimittäin Jumala jaksaa uskoa minuun.
Ihminen rajallisuudessaan joutuu jakamaan sydämensä pienen pyhäkön uskon ja epäuskon kesken. Ne löytyvät jokaisesta kilvoittelijasta. Se on ihmisen osa.
Jumalalla ei ole epäuskoa, Jumalan osana on loppumaton usko ja luottamus.
Ajattele, millaisin silmin hän tarkasteli ihmistä ja luomaansa maailmaa, kun kaikki alkoi: Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.
Luottava katse antaa voimaa.
20. sunnuntai helluntaista
Väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Tekstit: Ps.78:1-8; 4.Moos.4-9; Kol.1:19-23; Joh.7:40-52
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taivaan tähden: Sumun laskeutuessa
HengellisyysKun epäusko iskee, ihminen itse ei voi sille mitään.