Taivaan tähden: Sumun laskeutuessa

Taivaan tähden: Sumun laskeutuessa

Kun epäusko iskee, ihminen itse ei voi sille mitään.

Voit halutessasi kuunnella tekstin:

-:- / -:-

Sumu on siitä merkillinen ilmiö, että se näyttää lempeältä. Pehmeältä. Sitä ei osaa pelätä samalla tavalla kuin maanjäristyksiä, ukonilmaa tai myrskytuulta. Sumun laskeutuessa ihminen on kuitenkin täysin sen armoilla. Autot matelevat tai pysähtyvät moottoriteillä. Lentokentät suljetaan. Ihmiset eksyvät reiteillään. Kekseliäs ihminen ei pysty muuhun kuin odottamaan kuningas sumun armollista vetäytymistä.

Sumu on hyvä kuva epäuskosta. Sille ei voi mitään silloin kun se iskee. Laskeutuessaan maiseman ylle epäuskon sumu vääristelee tutut tienoot ja eksyttää salakavalasti. Mitä silloin voi tehdä?

Joku kysyi kerran jesuiittapappi Anthony de Mellolta, mitä hän voisi tehdä löytääkseen valon. ”Yhtä vähän kuin voit vaikuttaa siihen, että aurinko nousee joka aamu”, tuo intialaissyntyinen hengellinen opettaja vastasi.

”Mitä minua sitten hyödyttää tehdä niitä hengellisiä harjoituksia, joita te suosittelette?” mies kysyi pettyneenä. ”Että olisitte valveilla, kun aurinko nousee”, de Mello vastasi.

Epäuskon sumun sattuessa toimin niin kuin kirkkaampinakin päivinä. Sytytän Kristus-ikonini edessä olevaan lampukkaan tulen. Katselen hänen kasvojaan. Se riittää rukoukseksi.

Sain ensimmäisen ikonini nyt jo tuonilmaisiin siirtyneeltä Myllyjärven ekumeenisen keskuksen Isä Robertilta. Hän sanoi luovuttaessaan ikonin: ”Jos elämä joskus väsyttää sinut niin, ettet jaksa enää itse rukoilla, katsele näitä kasvoja.”

Enempää ei voi ihminen tehdä. Usko on lahja, joka annetaan sitten, kun se annetaan. Samalla tavalla kuin sumu hälvenee omia aikojaan, epäusko vaihtuu hetkittäin näkemiseksi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi