Taivaan tavara
Uhkailu on herkullista. Siinä saa pelotella toista. ”Et saa namia, jos et ensin syö kunnon ruokaa”, sanovat äidit. ”Tappohelle!”, huutaa tavallisen kesäpäivän lööppi. ”Kohta emme voi pitää huolta köyhistä”, kertoo jäsenkatoa pelkäävä kirkko.
Ensi sunnuntain tekstissä myös Jeesus uhkailee. Ensin hän kertoo sympaattiseen tapaan rikkaasta miehestä, joka saa hyvän sadon. Mies on intoa piukkana, koska nyt kelpaa elellä. Hänellä on hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Ei muuta kuin elämästä nauttimaan! Juuri silloin astuu näyttämölle Jumala, joka säikäyttää: Jos ensi yönä kuolet, on sinulla kyllä viljaa laarissa, mutta ei taivaassa tavaraa. Pidä siis huoli sielustasi.
Minua on aina ihmetyttänyt, miksi kristityksi patistetaan pelolla. ”Jos et tee parannusta, joudut helvettiin”, ovat saarnamiehet saarnanneet aikain alusta. ”Varjele pahasta äkkikuolemasta”, pyytää vanha kirkkorukous.
Tulevasta huolehtimista ja maallista mammonaa on pidetty pelastukseen vievän jumalasuhteen esteenä. Ihan niin kuin ihminen voisi köyhyydellään, kuuliaisuudellaan tai hurskaudellaan pelastaa itsensä.
Katoamaton aarre on sellainen taivaan tavara, ettei sen menettämisellä voi uhkailla. Se on minulla jo, ja sinulla. Vaikka tekisi mieli, emme pääse sitä tärvelemään. Kaikki kaunis ja hyvä on tallella siellä.
Jaa tämä artikkeli: