null Taksi-Pekka vie perille asti

"Taksi-Pekka" eli Pekka Sieranen nauttii työstään palveluammatissa. Kuva: Liisa Huima

Taksi-Pekka vie perille asti

47 vuotta taksia ajanut Pekka Sieranen tuntee kaikki.

– Taksi-Pekka!, hihkaisee taksiyrittäjä Pekka Sieranen puhelimeensa Munkkiniemen tolpalla. Hyvä mieli leviää radioaaltoja pitkin soittajan suuntaan.

Hyvän mielen tuottaminen on vuodesta 1968 Helsingissä taksia ajaneen Sierasen tärkein tavoite työssään. Totta kai hyvä kassakin lämmittää mieltä, mutta eniten iloa tuottaa se, kun saa asiakkaat hyvälle tuulelle ja turvallisesti perille.

Taksi-Pekka tuntee kaikki, ja kaikki tuntevat Taksi-Pekan. Siltä tuntuu, kun juttelee hetken hänen kanssaan Munkkiniemen Puistotien varrella. Ohi marssii ryhmä päiväkotilapsia turvaliivit päällä, ja Sieranen huudahtaa heille iloisesti:

– Mitäs työmiehet!

– Kun juttelen ihmisille mukavia, saan siitä itselleni hyvän mielen, työstään ilmiselvästi nauttiva Sieranen sanoo.

Sieranen ei ole mikään hoikka mies, mutta ketterästi hän nousee ulos autostaan asiakasta auttamaan. Onpa hänen nähty juoksevan kadun yli avustamaan iäkästä asiakasta, joka lähestyi taksiasemaa kauppakassien ja kepin kanssa. Eikä Sieranen ollut edes ensimmäisenä tolpalla.

– Kuljettajan pitää olla valppaana, seurata ympäristöä ja olla valmiina avaamaan ovi asiakkaalle. Ei ole kiva, jos asiakas joutuu koputtelemaan taksin ikkunaan saadakseen kuljettajan huomion.
 

Ilmiömäinen muisti

Läheisessä Saga-palvelukodissa Taksi-Pekka käy kahvilla päivittäin. Siellä hän tervehtii vastaan tulevia nimeltä, kyselee kuulumisia ja rauhoittelee kyytiä odottavaa rouvaa: kohta lähdetään. Monille palvelutalon asukkaille hän on luottokuski.

– Pekka vie ovelle asti, kiittää lääkäriin menossa oleva rouva.

Sierasella on ilmiömäinen muisti. Hän tietää, kenelle helsinkiläiselle isännälle tietty taksin järjestysnumero on kuulunut – ja kuuluu tällä hetkellä. Ainakin niiden taksien osalta, joiden numero on alle tuhat. Sieranen muistaa lisäksi lukuisia kuljettajien lempinimiä.

– Ula-taksin aikana oli ilmoittauduttava tilausjärjestelmään. Savolainen isäntä, joka ajoi taksia numero 200, huusi aina että "Parsattoo paikalla". Sitten oli Naurulokki, joka ajoi numeroa 267. Unilukkarilla oli auto 255 ja Terve Terve ajoi numeroa 270. Yhtä taksitarkastajaa kutsuttiin Lemmenlaivan kapteeniksi.

Sieranen muistaa myös ensimmäisen taksikeikkansa lähes viidenkymmenen vuoden takaa. Se oli kyyti Maunulasta pimeää pulloa hakemaan.
 

Taksikaistoilla sujuvuutta

Miten taksin ajaminen on muuttunut noista päivistä, Taksi-Pekka?

– Taksit ovat saaneet omat kaistat, mikä on parantanut liikennettä huomattavasti. Taksin voi maksaa kortilla, ja asiakkaiden käytössä on kaupunki- ja taksikortit. Lisäksi on Kela-kyytejä, invatakseja ja uusia tapoja tilata taksi.

Näin pikkujouluaikaan Sieranen palvelee Sagan asukkaita muutenkin kuin kuljettamalla heitä taksilla. Hän on jo useana vuonna ollut palvelutalon joulupukkina. Kummipoika on ollut keikoilla mukana tonttuna.

– Pian roolit kyllä vaihtuvat ja minusta tulee tonttu, joulupukkia erehdyttävästi muistuttava Sieranen nauraa.

P.S.

Asun Leppävaarassa rintamamiestalossa.

Ihmettelen nykypäivän kiirettä. Ihmisillä ei tunnu olevan aikaa jutella, ei edes taksissa.

Kunnioitan suojateitä ja liikennevaloja.

En ole koskaan jättänyt viemättä asiakasta perille.

Jaa tämä artikkeli: