Tällaisena kuin olen
Silmänräpäys. Meillä on vain tämä hetki. Mennyt on poissa ja tulevaa ei vielä ole. Nykyhetkeen juurtumisen voi ymmärtää myös rukouksena, jossa ihminen kuuntelee Jumalaa aidosti omana itsenään.

Silmänräpäys. Meillä on vain tämä hetki. Mennyt on poissa ja tulevaa ei vielä ole. Nykyhetkeen juurtumisen voi ymmärtää myös rukouksena, jossa ihminen kuuntelee Jumalaa aidosti omana itsenään.

Tällaisena kuin olen

Sanaton rukous viriää läsnäolosta.

Paastonaikana tavoitellaan mielenmuutosta ja oman elämän yksinkertaistamista. Se on eräänlaista hiljaiseloa, jolloin keskitytään kaikkein olennaisimpaan. Paasto on myös rukouksen aikaa.

Jeesus itse opettaa, että meidän tulee aina rukoilla, koskaan lannistumatta. Hänellä oli tapana vetäytyä syrjään kansanjoukkojen keskuudesta, levätä ja hiljentyä rukoukseen.

Varmasti hän latautui näinä hetkinä ja keräsi voimia kohdatakseen tulevan. Rukoileminen oli hänelle itsestäänselvyys, sillä hänelle olivat tuttuja juutalaisuuden rukoushetket, joita saattoi olla päivän mittaan jopa seitsemän.

Rukouksen merkitystä alleviivaa esimerkiksi Markuksen evankeliumin kertomus, jossa Jeesus parantaa rukouksella ”mykän hengen” vallassa olevan pojan. Nykytiedon valossa näyttäisi siltä, että poika sairastaa epilepsiaa, sairautta, jota Jeesuksen aikana ei osattu hoitaa.

Kertomuksen mukaan henki ottaa pojan valtaansa missä vain. Se paiskaa pojan maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Isä on pyytänyt opetuslapsia ajamaan hengen pois, mutta ei heistä ole ollut siihen.

Pojan isä anoo Jeesukselta apua. Jeesuksen mukaan kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. Silloin pojan isä heti huutaa: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”

Jeesus käskee henkeä lähtemään pojasta, ja poika paranee. Jälkeenpäin opetuslapset kerääntyvät Jeesuksen ympärille ja kysyvät, miksi he eivät kyenneet ajamaan henkeä pojasta. Jeesus vastaa heille, että tätä lajia ei saanut lähtemään muulla kuin rukouksella.

Kiinnitä huomiosi hengitykseen

Jeesuksen opetus rukouksen merkityksestä näkyy varhaisen seurakunnan elämässä. Tessalonikalaiskirjeessä kristittyjä kehotetaan rukoilemaan lakkaamatta. Roomalaiskirjeessä Paavali kehottaa rukoilemaan hellittämättä. Efesolaisia hän kannustaa rukoilemaan joka hetki hengen antamin voimin. Kolossalaiskirjeessä kehotus on muodossa ”rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen”.

Meditatiivisen, jatkuvan rukouksen idea kehittyi myöhempinä vuosisatoina askeettisissa yhteisöissä. Rukoushetkiä vietettiin yhdessä, ja niissä luettiin Psalmit tavallisesti viikossa läpi.

Huippuunsa tämän perinteen hioi lännessä 500-luvulla Benedictus Nursialainen, joka kirjoitti luostarisääntöönsä pikkutarkat ohjeet hetkipalvelusten pitämisestä. Päivän seitsemästä rukoushetkestä kuusi oli päivällä ja yksi yöllä. Näin rukoushetket rytmittivät luostarin elämää aamun sarastuksesta iltahämärään.

 

 Yksi tapa etsiä omaa hengellisyyttä on opetella olemaan läsnä tässä hetkessä."

 

Hetkirukoukset jäivät protestanttisissa kirkoissa vuosisadoiksi liki unholaan. Ne ovat elpyneet uudelleen, kun kiinnostus meditaatioon on virinnyt länsimaissa.

Suomessa retriittiliike on ollut yksi tämän perinteen elvyttäjistä. Helsingin seurakunnissakin on kristillistä meditaatiota viljeleviä ryhmiä ainakin Tuomiokirkkoseurakunnassa.

Kuinka sitten maallistunut ihminen voisi liittyä tähän rukouksen perinteeseen? Yksi tapa etsiä omaa hengellisyyttä on opetella olemaan läsnä tässä hetkessä. Tässäkin meidän kannattaa katsoa taaksepäin, siihen viisauteen, joka on syntynyt meditaation harjoittajien kokemuksista.

Tyypillisessä meditaatioharjoituksessa tietoisuus keskitetään johonkin yhteen asiaan, kuten benediktiinimunkit tekivät lukiessaan psalmeja. Vielä varhaisemmassa buddhalaisessa mietiskelyssä tietoisuus keskitetään esimerkiksi hengityksen seuraamiseen. Meditoija seuraa hengityksen virtaamista kehoon ja kehosta ulos. Tämän sivutuotteena ajatusten ja tuntemusten määrä vähenee, ja mieli rentoutuu. Tätä meditaatiota voi harjoittaa riippumatta siitä, onko uskonnollinen vai ei.

 

Mietiskelijä ei ole yhtä kuin omat ajatuksensa tai tunteensa."

 

Kun huomio kiinnitetään hengitykseen, voidaan havaita, kuinka ajatukset syrjähtävät hengityksestä askartelemaan jonkin mieleen tulleen idean ympärille.

Mietiskelijä tekee viisaasti, kun vain toteaa ajatuksen nousseen tietoisuuteensa eikä taistele sitä vastaan. Näin hän huomaa, että ajatukset ja tunteet nousevat mieleen ja ajan mittaan myös poistuvat sieltä.

Tästä syntyy tärkeä oivallus siitä, että mietiskelijä ei ole yhtä kuin omat ajatuksensa tai tunteensa. Raskaatkin tunteet ovat ohimeneviä ja ajatukset ovat vain ajatuksia, joten niistä ei kannata huolestua. Mietiskelijä voi ajatuksen tullessa mieleen laittaa sen vain merkille ilman, että liittää siihen mitään ylimääräistä latausta.

Mietiskelijä huomaa pian, kuinka mielellä on taipumus värittää todellisuutta sisäisen maailman mukaisesti. Onnellisuus ja tasapainoisuus eivät riipukaan enää yhtä paljon siitä, millaisia ulkoiset olosuhteet ovat.

Parhaimmillaan mietiskely auttaa katkaisemaan kielteisten ajatusten ketjut ja kehät, jotka voivat johtaa syvemmälle masennukseen tai ahdistukseen. Tunnettua on, että ajatukset vaikuttavat sekä tunteisiin että kehoon.

Esimerkiksi laskenut mieliala ja keholliset tuntemukset vaikuttavat takaisin ajatuksiin, jolloin ne voivat muuttua entistä epätoivoisemmiksi. Kehä voi pyöriä niin pitkälle, että se voi johtaa masennukseen.

Katkaise ajatusten noidankehät

Tietoisuustaidot ovat koeteltu tapa katkaista erilaisia ajatusten noidankehiä. Tietoisuustaitoharjoituksista löytyy oivallisia esimerkkejä Mark Williamsin ja Danny Penmanin kirjasta Tietoinen läsnäolo – löydä rauha kiireen keskellä.

Heidän suosittamansa meditaatiot alkavat aina sellaisen istuma-asennon etsimisestä, joka ilmentää pyrkimystä olla tietoisesti läsnä jokaisessa hetkessä. Näin tehdään hengitykseen ja kehoon keskittyvä meditaatio:

”Asetu istumaan mukavasti tyynylle, tuolille tai jakkaralle. Jos istut tuolilla, älä nojaa selkänojaa vasten, jotta selkä voi tukea itse itseään. Aseta pää ja niska selkärangan jatkeeksi jännittämättä. Anna hartioiden olla rennot ja asennon pystysuora ja ryhdikäs niin, että se tukee pyrkimystäsi olla hereillä ja läsnä.

Anna silmien sulkeutua, jos se tuntuu sinusta hyvältä tai laske katseesi alas. Suuntaa huomiosi hengitykseen.

Huomioi, kuinka hengitys laskeutuu alas palleaan. Tunne kaikki aistimukset jokaisen sisään- ja uloshengityksen aikana. Ei ole oikeaa tapaa tuntea. Hengitys vain virtaa kehoosi ja kehostasi ulos. Hengitystä ei tarvitse yrittää hallita millään tavalla. Anna sen vain virrata itsestään.

Ajoittain huomaat mielesi harhailevan. Kun niin käy, totea vain, että mielellä on taipumus tehdä niin, eikä se ole ongelma eikä virhe.

 

Anna tietoisuutesi sitten laajentua koko kehoon.

 

Kun huomaat mielesi harhailevan, se merkitsee jo sitä, että olet herännyt ja tietoinen. Harjoituksen tavoite on tulla tietoiseksi tottumuksista, jotka johdattavat meidät pois nykyhetkestä. Kun huomaat mielesi harhailleen, käytä hetki pannaksesi merkille, minne se on vaeltanut. Saata sitten lempeästi huomiosi takaisin hengitykseen. Anna hengityksen juurruttaa sinut nykyhetkeen.

Jos mieli harhailee omille teilleen monta kertaa, ohjaa se takaisin yhtä monta kertaa. Aloita harjoitus aina uudestaan seuraavalla sisään- tai uloshengityksellä. Jokainen sisäänhengitys on uusi alku, ja jokainen uloshengitys päästää irti uudelleen.

Anna tietoisuutesi sitten laajentua koko kehoon. Silloin tuntuu kuin koko keho hengittäisi. Hengityksen lisäksi huomioi kaikki kehossasi tuntemasi aistimukset. Tunne kehon kosketus tuolia, tyynyä tai jakkaraa vasten. Huomaa jalkojen kosketus lattiaa vasten, muut aistimukset ihon pinnalla ja kehon sisällä. Välillä voit tarkentaa huomiosi joihinkin tiettyihin aistimuksiin ja sitten laajentaa sen taas koko kehoon.

Joskus johonkin kehon osaan voi ilmaantua voimakkaita ja epämiellyttäviä tuntemuksia. Jos niin käy, voit itse päättää, kuinka niihin suhtaudut. Tahtoessasi voit vaihtaa asentosi tietoisesti. Jos teet niin, pysy tietoisena aikomuksestasi, liikkeestäsi ja sen jälkivaikutuksista.

Voit myös pysyä paikoillasi ja suunnata huomion tietoisesti kaikkein jännittyneimpään kohtaan, hengittää sitä kohti ja tutkia löytämiäsi aistimuksia hetki hetkellä. Sinun ei tarvitse muuttaa mitään, vaan vain tutkia kaikkea avoimen uteliaasti.

Kun aistimus lakkaa vaatimasta huomiotasi, voit suunnata tietoisuutesi takaisin koko kehoon sellaisena kuin se on. Kun istut tässä ja nyt.”

Rauha syntyy hyväksynnästä

Meditaatioharjoitus muistuttaa siitä, että sisäinen tyyneys ei synny siksi, että maailma vaikenee tai mieli hiljenee. Rauha syntyy siitä, että mietiskelijä sallii oman mielensä ja kehonsa olla olemassa sellaisina kuin ne ovat.

Oman kokemukseni mukaan säännöllinen meditointi auttaa toipumaan stressistä ja virkistää. Meditointi rauhoittaa ja auttaa elämään käsillä olevaa hetkeä. Vastoinkäymiset kirvelevät edelleen, mutta niistä pääsee helpommin eteenpäin.

Teologisesti ajatellen meditoija asettuu sanattomaan rukoukseen Jumalan kasvojen eteen. Siinä hän saa olla juuri sellaisena kuin on, omana itsenään.

Helsingin seurakunnat järjestää Mindfulness-kurssin neljänä tiistai-iltana kello 17.30–19 alkaen 8.4. Kurssin ohjaajana toimii Miia Leinonen, pastori ja mindfulness-ohjaaja. Ilmoittautumiset ja lisätiedot pastori Juha Petterson: juha.petterson@evl.fi, p. 050 3640 267. Kurssin hinta on 30/25 e (opiskelijat, työttömät). Lisätietoa erilaisista hiljentymistavoista löytyy osoitteesta www.hiljainentila.fi.
 

Lähteet:
Heikki Kotila ja Osmo Vatanen: Rukoushetkien kirja, Kirjapaja 2007
Tuija Ainonen ja Maiju Lehmijoki-Gardner: Pyhän Benedictuksen luostarisääntö, Basam Books 2010
Mark Williams ja Danny Penman: Tietoinen läsnäolo – löydä rauha kiireen keskellä, Basam Books 2012.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi